RSS

Avainsana-arkisto: Perhehevostelu

Suuta säästämään

Dingo ja sidepull-suitset

Dingo ja sidepull-suitset

Perhehevoselta vaaditaan melkoista sopeutumiskykyä, koska sillä on useita erilaisia ratsastajia. Jo koko vaihtelee hurjasti: meillä pienin on 120cm pisin 190cm. Mutta vielä enemmän vaihtelevat otteet. Dingo on suustaan käsittämättömän herkkä, mutta kilttinä miehenä se reagoi koviin ohjasotteisiin vain syöttämällä ratsastajalle korvansa.

Olen tullut siihen tulokseen, että ohjien käyttönvoimakkuuden raju vaihtelu on saatava jotenkin kuriin. Tähän saakka perheen miehet ovat ravailleet pitkin ohjin, mutta varsinkin isoin mies kaipaisi käsijarrua turvakseen. Tallikaverimme Ladyn omistajat tarjosivat kokeiltavakseni kuolaimettomia sidepull-suitsia, perhehevosen pelastusta. Siispä tuumasta toimeen.

Tänään laitoin Dingolle sidepullit päähän ja hyppäsin kyytiin. Peräänantoon sain sen ahkeran jumppaamisen jälkeen käynnissä ja totisen puuhastelun jälkeen ravissa. Laukassa mentiin turpa tuulta halkoen. Dingon ohjaaminen ja jarrutus toimivat hyvin ilman kuolaimiakin. Luulen, että harjoituksen myötä kuolaimettomilla voisi tuupata kouluakin, mutta haastavaa se olisi. Taidan joka tapauksessa ostaa sidepullit, jotta isäntä saa kaipaamansa jarrun käyttöönsä ilman, että Dingon suupielet repeävät.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Suuta säästämään

Kirjoittanut : 2 kesäkuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , , , ,

Ritarini ja uljas ruskea

Istuimme kynttilän valossa hienon ravintolan syrjäisessä nurkassa, nautimme rauhasta ja maistelimme meheviä pihvejä. En tiedä mistä muut pariskunnat juttelevat romattisella illallisella. Ehkä elämästä tai suurista haaveista? Oksaset puhuvat hevosista.

Tällä kertaa puhuimme isännän aloitteesta siitä, mitä hän voisi seuraavana päivänä harjoitella Dingon kanssa. Haa, isäntä on hurahtanut! Kun tapasimme, vanhemmillani oli pikkuinen talli. Tallissa asui pikkuinen ponini ja vähemmän pikkuinen hevoseni. Isäntä oppi nopeasti mitä tarkoittaa seurustelu hevosihmisen kanssa: on vain hyväksyttävä, että ajankäytön kannalta kauramopo on vähän niinkuin tyttöystävän toinen elämänkumppani. Pitää hyväksyä myös hevosiin liittyvä vieno tuoksu. Onneksi isäntä oli silloin niin ihastunut, että jätti hajut omaan arvoonsa ja osallistui reippaasti erilaisiin tallitöihin.

Tästä huolimatta minulle ei tullut mieleenkään, että 14 vuotta myöhemmin hän haluaisi ryhtyä harrastamaan ratsastusta. Hän suhtautuu harjoitteluun yllättävän tavoitteellisesti. Harjoitukset on mietittävä ja selitettävä tarkkaan etukäteen. Mitä tehdään ja miksi. Dingo kantaa ritariani kärsivällisesti. Sillä harjoittelu on kuulemma yhtä hurjaa, kuin jos harjoittelisi avantouintia kastamalla varpaan jäävesilasiin. Ratsastusvideonsa nähtyään tämä innokas aloittelija kuitenkin totesi pettyneenä: ”Mä luulin, että meidän meno olisi näyttänyt vähän uljaammalta”. Jatketaan harjoittelua, kyllä se uljaus sieltä vielä esiin kaivetaan 🙂

Isäntä-ja-Dingo

Isäntä on hurahtanut!

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 3 helmikuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset, Ratsastus

 

Avainsanat: , ,

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: