RSS

Avainsana-arkisto: Kilpailu

Esteratsastuksen ilmaveivi

Granlundin ilmaveivi kalpeni eilen ankarasti ruotsalaisen sisun edessä. Malin Baryard-Johnsson käytännössä jo putosi hevosensa  H&M Reveur de Hurtebise selästä, mutta kampesi itsensä takaisin täydessä laukassa.Eikä siinä vielä kaikki. Tämä varsin vaarattoman näköinen pakkaus jatkoi empimättä seuraavalle esteelle ilman jalustimia ja veti radan loppuun kuin pieni marakatti. Taivas varjele mikä sieltä tuli? Kolmas sija Rolex FEI World Cup -osakilpailussa HIHSissä!

Granlundin ilmaveivi on noussut koko kansan tietoisuuteen ja sitä rummutettiin sosiaalisessa mediassa, lehdissä ja telkkarissa monta kuukautta. Siksi odotin, että päivän lehdessä olisi ollut iso juttu kyseisestä perheenäidistä ja hänen uroteostaan. Joko toimittajat eivät löytäneet niin syrjäiseen paikkaan kuin Hartwall Areena tai sitten lajin arvostuksessa on jotain pientä vikaa. En nimittäin löytänyt lehdestä kuin tuloslistan ja lyhyen uutisen Nina Fagerströmin neljännestä sijasta, joka sekin olisi ansainnut enemmän huomiota.

Oli miten oli, Malin on mielestäni suuri sankari. Innostuksesta huolimatta pitäydyn tiukasti koulupuolella, sillä jäällä suoritettavaa, usein pahan näköistä pystypainia ikänsä seurannut isäntä kommentoi: ”On tää kyllä hullu laji! Onneksi sä et tee tuota.”

Kilpailu nähtävillä YLEn Areenalla 22.11.2011 saakka (Malinin suoritus kohdassa 1:47:45).

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 24 lokakuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset, Ratsastus

 

Avainsanat: , , , ,

Kootut selitykset

Eilen olisin kisasuorituksen jälkeen mieluiten karauttanut Saharaan tai Pylkönmäelle (tai jonnekin muualle missä on kohtuullisen vähän ihmisiä). Onnistuin nimittäin nostamaan epäonnistumisen aivan uudelle tasolle. Sen innoittamana esitän kootut selitykset tämän kauden starttien tuloksiin:

Hankasalmi 8.5. Kärpänen. Hevonen kulki upeasti, mutta teki kolme rikkoa pahuksen kärpäsen takia. Kärpänen halusi istua Dingon pehmeissä jalkakarvoissa ja Dingo hypähteli ja koitti karkoittaa moista loista kaikin keinoin. Jatkossa aina myrkyt mukana

Killeri 24.7. Kuuma ilma, joka tietenkin haittasi vain meidän menoamme. Dingon tassut painoivat ainakin tonnin/koipi. Ne eivät nousseet mihinkään. Kun saavuin alkutervehdykseen, takaosa oli vielä aitojen ulkopuolella. Liikuimme vahvasti alamäkeen ja meinasimmekin mätkähtää nenällemme kulmassa. Jatkossa voisin lainata kaverin burleskiviuhkoja ja pyytää isännän heiluttelemaan niitä vinhasti, jotta Dingon olo pysyy mukavan viileänä.

Vaajakoski 6.8. Itsevarmuuden menetys edellisenä päivänä. Kaikessa viisaudessani harjoittelin edellisenä päivänä ylivaikeita asioita. Sain lahjakkaasti tasaisuuden katoamaan ja esiinnyimme epävarmoina kuin sydärin partaalla keikkuva hiiri. Jatkossa teemme edellisenä päivänä vain asioita, jotka jo osaamme.

Korpilahti 31.8. Kuskin neronleimaus.Katselin vierestä upeasti pyyhkivää ”oikeaa” kouluhevosta ja ajattelin kokeilla Dingon rajoja. Lyhensin, lyhensin ja lyhensin. Siinä vaiheessa, kun päästiin radalle hevonen oli rento kuin rautakanki eikä rollkurista ollut pelkoakaan. Turpa oli noin 180 astetta luotiviivan etupuolella. Kyllä. Koko suorituksen ajan. Jatkossa kuski käyttää järkeään myös kisapäivänä.

Tässä siis tärkeimmät suorituksemme vääristäjät. Oikeastihan olemme olympiatason ratsukko, jolla nyt vaan sattuu olemaan pieniä vastoinkäymisiä.

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 1 syyskuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset, kouluratsastus

 

Avainsanat: ,

Kilpailuasu – jotain uutta pliis

Oletko koskaan miettinyt miksi kilpailuasu on sellainen kuin on? Voisiko se kuitenkin olla jotain ihan muuta? Minulla on jokunen peruste sille, miksi kisa-asukäytänteitä voisi tarkistaa.

  • Puhtaat valkoiset ratsastushousut. Siis c’mon! Jo ennen kisasuoritusta housuissa on vähintään muutama kuraroiske, puolen sentin kerros kavioeläimen kuolaa ja harmahtava pölypinnoite. Armeijakuvioiset ratsastushousut toimisivat paremmin.
  • Kisatakki. Kylmä talvella, kuuma kesällä.
  • Silinteri (tai kuten nuorempi poikani sanoo: herran hattu). Miehille ihan bueno, mutta ehkä naiskilpailijoilla voisi olla vaikka huivi? Lisäksi silinteri suojaa päätä lähinnä auringolta (eikä huivi parantaisi tilannetta).
  • Plastrong: ahdistava, kiristävä ja kuuma. Aina rutussa ja sen solmiminen on yhtä tuskaa.

Myönnän, että perinteinen kisa-asu näyttää yybertyylikkäältä, mutta veikkaan, että mielikuvituksellisemmat asut lisäisivät lajin katsojamäärää. Niin, ja käytännöllisemmät asut ratsastajan mukavuutta 🙂

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kilpailuasu – jotain uutta pliis

Kirjoittanut : 12 heinäkuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset, kouluratsastus

 

Avainsanat: ,

Kouluradalla yli esteiden

Sunnuntaina huomasin karistaneeni viime kaudella riivanneen päänsisäisen ongelmani: esteisiin kompuroimisen kouluradalla. Henkisiin esteisiin. Jokainen epäonnistuminen (joita riittää) veti vielä viime kesänä koko toiminnan totaaliseen lukkoon, aiheuttaen lisää virheitä ja hävittäen viimeisetkin mahdollisuudet onnistumiselta. Mutta ei enää!

Tällä kertaa Dingo erehtyi lajista pahan kerran. Se kuvitteli kouluratsastuksen olevan taistelulaji ja kärpänen sen taistelukumppani. Erinäiset taisteluliikkeet aiheuttivat muutaman näyttävän rikon, mutta kuski oli tällä kertaa cool. Taistelujen erätauolla esitettiin ihan onnistuneita pätkiä, eikä jääty pyörimään henkisiin puomisekasotkuihin.

Kilpakaveri paukutti päähäni ennen radalle siirtymistä, etten saa keskittyä vain keskiraviin, joka on meille vaikea: se on vain yksi tehtävä muiden seassa. Näin on. Ja jokainen tehtävä arvostellaan kuitenkin erikseen. Jos joku tehtävä ei onnistu (yllättäen tai jo ennalta arvaten), se on parasta unohtaa ja siirtää huomio seuraavaan.

Taistelu: Dingo vastaan kärpänen, erä 2Taistelu unohdettu

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kouluradalla yli esteiden

Kirjoittanut : 9 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Henkinen valmennus, Hevoset, kouluratsastus

 

Avainsanat: , , ,

Hyvä kilparatsastaja

Hyvä kilparatsastaja. Näin alkoi viime viikolla saamani sähköposti. Ajattelin, että joku viime kaudella suorituksiani arvostellut tuomari olisi sittenkin nähnyt (erittäin) piilevät kykyni ja lähettänyt anteeksipyynnön arvostelupaperiin raapustamiensa alhaisten prosenttien vuoksi.

Mutta ei. Viesti olikin tullut Suomen ratsastajainliitosta ja oli (ilmeisesti) lähetetty kaikille, jotka olivat maksaneet kilpailulisenssimaksut kaudelle 2011. Hyväksi kilparatsastajaksi tullaan siis tilisiirrolla, ei harjoittelulla.

En koe olevani kilparatsastaja, saatika sitten hyvä kilparatsastaja – vielä. Todellisuudessa olen neljä seuralähtöä kolunnut, hiljattain puskasta ponnistanut ratsastelija, joka käy kouluaitojen sisällä hakemassa rutiinia. Kauden ensimmäinen rutiininhakureissu (rutiinihukkareissu?) lähestyy uhkaavasti. Ja valmistautumiseen liittyvä tehtävälista on pitkä:

  • Hanki hevonen – X
  • Hanki rokotukset hevoselle – X
  • Maksa hevosen kilpailulisenssi – X
  • Maksa oma kilpailulisenssi – X
  • Hanki iso kasa valkoisia varusteita (housut, paita, plastrong, plastrong-neula, satulahuopa) – X
  • Hanki ratsastustakki ja kilpailunumero suitsiin – kesken
  • Hanki kyyti – X (suurkiitos asianosaisille!)
  • Hanki hevoselle hoitaja kisapaikalle – X (isännän kunniatehtävä myös tällä kaudella)
  • Opettele rata – kesken
  • Opettele ratsastamaan – kesken

Ihan hienoa, että on vajaa viikko aikaa ja suurin osa tehtävistä on jo hanskassa. Enää tarvitsee vain ostaa kilpailunumero suitsiin, opetella rata ja opetella ratsastamaan. Helppo nakki 😉

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hyvä kilparatsastaja

Kirjoittanut : 4 huhtikuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset, kouluratsastus, Ratsastus

 

Avainsanat: , , , ,

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: