RSS

Avainsana-arkisto: hevosen käyttäytyminen

Dingo ja kuinka se toimii

Hevosen ostajaa askarruttaa usein kuinka myynnissä oleva hevonen toimii. Tässä pieni video Dingon lastauksesta kisapaikalla. Tosi vaikeeta. Not. Haikeeta kyllä näin myyjän näkökulmasta.

Ja muutamia kuvia kevättalvelta ja keväältä.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Dingo ja kuinka se toimii

Kirjoittanut : 29 toukokuun, 2012 Kategoria/t: Hevoset

 

Avainsanat: , , ,

Dingo, citymaasturi

Sweet Dingo - citymaasturi

Dingo - citymaasturi

Dingo on urbaani uros. Onhan se kasvanut ja elänyt Keravalla, aivan kuten Idols-Martti. Martin tapaan Dingo on tottunut mopoihin, peräkärryihin tai paloautoihin. Alikulkutunnelitkin ovat sille normireittejä.

Dingon on siitäkin hieno mies, ettei sen tyhmyys tiivisty joukossa: vaikka maastokaverilla olisikin vähän villimpi päivä, Dingo on cool. Martista en tiedä. Tänään kaveri ei pitänyt valkoisesta kyltistä eikä valkoisesta hiekasta, mutta tyylitietoisten tammojen pitääkin kiinnittää huomiota väreihin, toisin kuin ruunien.

Autoilijat ovat toistaiseksi (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) käyttäytyneet ihmisiksi. Olisihan se idioottimaista ohittaa 500 kiloinen saaliseläin kovaa tai läheltä. Mutta mitä pitäisi tehdä oraville? Jyrsijän ryökäleet eivät kerta kaikkiaan osaa ottaa huomioon kanssaeläviään. Eivät ainakaan herkkäsieluisia Keravan kasvatteja. Tupsukorvat riehuvat puissa ja pelottelevat viattomia herrasmiehiä. Vastuutonta.

Ennen kuin oravat saadaan kuriin, on vain tyydyttävä siihen, että omistaa urbaaniin ympäristöön kotiutuneen ratsun: kauralla hyrräävän citymaasturin. Dingo RAV (KÄYNT ja LAUKK) 4. Ekologinen ja hyvin muotoiltu malli. Ei hassumpaa!

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Dingo, citymaasturi

Kirjoittanut : 23 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset, Maastoilu

 

Avainsanat: , , ,

Psst, psst, wannabe-hevoskuiskaajalla on asiaa

Olen jo kauan halunnut päästä kuiskailemaan kavioeläimille herra Robertsin oppien mukaisesti. Lauantaina otin ensimmäiset haparoivat askeleeni hevoskuiskaajana Keski-Suomen Montyn, Teija Sillgrenin, pyöröaitauskurssilla.

Olen käyttänyt lukemattomia tunteja tavaten equus-kieleen liittyviä teorioita. Väistämättä olen törmännyt myös kritiikkiin. Esimerkiksi Kruegerin ryökäle on horjuttanut uskoani arvelemalla artikkelissaan Behaviour of Horses in the “Round Pen Technique”, että pyöröaitausharjoittelu perustuisikin vain hevosen haluun välttää jahtausta.

Kurssille osallistui 6 hevosta omistajineen. Jo ensimmäinen sessio haihdutti epäröintini teorian suhteen. Hevonen luki kouluttajan eleitä vaivatta: Käänsi ympyrällä suuntaa kouluttajan muuttaessa hieman vartalonsa asentoa ja näytti nopeasti kaikki odotetut merkit (korvan lukitseminen kouluttajaa kohti, imeskely ja pään alas laskeminen). Lopuksi se seurasi kouluttajaa kuin puudeli.

Pyöröaitauksessa hevosista paljastui yllättäviä asioita: yksi arveli syövänsä kouluttajan, yksi arveli kouluttajan syövän sen, kaksi arveli olevansa sirkusnäytöksessä, yksi haukotteli leukaperänsä lähes irti ja yksi paljasti olevansa oikeasti 24- eikä 4-vuotias. Dingosta paljastui astronautti. Aluksi se viihdytti yleisöä hienoilla rodeopukeilla. Kun se tyytyi juoksemaan normaalisti, sen pää oli pilvissä ja ajatukset avaruudessa. Tällainen omaan maailmaan vetäytyminen on kuulemani mukaan tyypillinen itsesuojelukeino kiertolaisille ja tuntihevosille. Onneksi Dingo rentoutui harjoittelun edetessä ja join up onnistui. Kotiläksyksi saimme hilata nuppia alas ja ajatukset tähän maailmaan.

Teija vahvisti ajatuksiani siitä, että pyöröaitaustyöskentely perustuu hevosen kieleen, ei jahtaamiseen. Pyöröaitauksessa voi kuitenkin toimia monella tavalla, aivan kuten tallissa tai hallissa. Toivottavasti kriitikotkin ottaisivat tämän huomioon. Minä olen entistä innostuneempi wannabe-hevoskuiskaaja ja lasken jo öitä pyöröaitaustyöskentelyn jatkokurssiin 🙂

Sweet Dingo

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 8 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevoset

 

Avainsanat: , , , , , , ,

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: