RSS

Aihearkisto: Hevosen hyvinvointi

Kaviot kovilla

Jalkakylpy

Kavio-spa

Uskalsin pari viikkoa sitten ajatella (ihan varovasti omassa mielessäni), että ovatpas asiat menneet nyt Dingon kanssa pitkään hyvin. Ei ole tarvittu lääkitystä, desinfiointiaineita eikä kääreitä. Ja niinhän tuo pahainen ajatus kostautui heti.

Dingo oli harmittomalla maastolenkillä polkaissut terävään kiveen oikein voimalla ja muuttunut hetkessä kolmijalkaiseksi. Kaviosta vuoti verta ja vuokraajamme suurin piirtein kantoi hippo-polon takaisin tallille (pieni, mutta vahva ihminen, aivan kuin neiti Pitkätossu). Useita päiviä liotimme kaviota suolavedessä, laitoimme kavion pohjaa vasten laimeaan betadineen kastetun pumpulitukon, jonka päälle käärittiin pinteli, pakastepussi ja puoli rullaa jeesusteippiä.

Torstaina koitti hartaasti odotettu kengitys. Saatiin pohjalliset ja neljäs jalka takaisin täysin toimivana. Riemua kesti tasan 1,5 vuorokautta, sillä tänään armon herra oli polkaissut kengän puoliksi irti takasestaan niin, että käänne painoi pohjaa ja käytössä oli taas vain kolme jalkaa.

Nyt olen harvinaisessa tilassa eli järjissäni. Eli TIEDÄN, että hevosen omistaminen on todella rasittavaa ja jopa typerää. Älä missään nimessä osta omaa, jos et vielä ole itseäsi omistamisen liemeen saattanut. Toiseksi, jos tarvitset jeesusteippiä hevosesi kavion paketoimiseen, älä osta mitään repeilevää halpisteippiä Motonetistä vaan sitä Scotch-merkkistä. Ja kolmanneksi, älä KOSKAAN, siis IKINÄ päästä mieleesi ajatusta, että onpa mennytkin hyvin. Se on vaarallista.

Kavion suojaaminen mudalta

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 29 lokakuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , ,

Nuijanukutusta sormin

Dingon lihaksisto on kehittynyt huimasti kevään ja kesän aikana ja lihashuoltoa on tarvittu. Viime aikoina olemme hakeneet helpotusta shiatsusta. Kaverin hevonen oli hyötynyt hoitomuodosta selvästi, joten ajattelin, että mikä ettei. Kokeillaan mekin.

Shiatsussa hoidetaan hevosta kokonaisvaltaisemmin kuin vaikkapa perinteisessä hieronnassa. Se muistuttaa käsittääkseni akupunktiota -ilman neuloja. En ymmärrä kovinkaan syvällisesti sitä, mitä hoidon aikana tapahtuu, mutta Dingon ollessa Hakalan Annen käsittelyssä, olen nähnyt jo kahteen otteeseen, että jotain tapahtuu.

1. Hevonen väsyy käsittelystä totaalisesti. Voisi kuvitella, että 500-kiloisen pakoeläimen tuudittelu vaatisi hiukan enemmän kuin 10 pientä sormenpäätä. Dingon kuitenkin nuokkuu shiatsun jälkeen silmät ummessa ja alahuuli maassa. Onneksi tämä osa hoidon vaikutuksesta ei ole pysyvä.
2. Annen painellessa hevosen takaosaa, sen etuosan lihaksisto nykii.
3. Liikkeet ovat parantuneet selvästi. Ei varmastikaan pelkästään shiatsun ansiosta, mutta hoito on todennäköisesti edesauttanut asiaa.

Parin hoitokokeilun jälkeen erot shiatsun ja perinteisen hieronnan välillä ovat alkaneet mietityttää. Tällä hetkellä tuntuu, että shiatsu olisi Dingon kohdalla tehokkaampi hoitomuoto, sillä vaikutus tuntuu pysyvämmältä. Kenties vielä muutan mieleni. Mutta muutan tai en, Dingo ei hoidoista valita vaan nauttii täysin siemauksin näppitainnutuksestaan 🙂

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 
6 kommenttia

Kirjoittanut : 3 lokakuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevoset

 

Avainsanat: , , , ,

Suuta säästämään

Dingo ja sidepull-suitset

Dingo ja sidepull-suitset

Perhehevoselta vaaditaan melkoista sopeutumiskykyä, koska sillä on useita erilaisia ratsastajia. Jo koko vaihtelee hurjasti: meillä pienin on 120cm pisin 190cm. Mutta vielä enemmän vaihtelevat otteet. Dingo on suustaan käsittämättömän herkkä, mutta kilttinä miehenä se reagoi koviin ohjasotteisiin vain syöttämällä ratsastajalle korvansa.

Olen tullut siihen tulokseen, että ohjien käyttönvoimakkuuden raju vaihtelu on saatava jotenkin kuriin. Tähän saakka perheen miehet ovat ravailleet pitkin ohjin, mutta varsinkin isoin mies kaipaisi käsijarrua turvakseen. Tallikaverimme Ladyn omistajat tarjosivat kokeiltavakseni kuolaimettomia sidepull-suitsia, perhehevosen pelastusta. Siispä tuumasta toimeen.

Tänään laitoin Dingolle sidepullit päähän ja hyppäsin kyytiin. Peräänantoon sain sen ahkeran jumppaamisen jälkeen käynnissä ja totisen puuhastelun jälkeen ravissa. Laukassa mentiin turpa tuulta halkoen. Dingon ohjaaminen ja jarrutus toimivat hyvin ilman kuolaimiakin. Luulen, että harjoituksen myötä kuolaimettomilla voisi tuupata kouluakin, mutta haastavaa se olisi. Taidan joka tapauksessa ostaa sidepullit, jotta isäntä saa kaipaamansa jarrun käyttöönsä ilman, että Dingon suupielet repeävät.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Suuta säästämään

Kirjoittanut : 2 kesäkuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , , , ,

Liian kaupunkilainen elämäntapaintiaaniksi?

Sweet Dingo - kaupunkilainen

Äiti, auta!

Kuulun niihin hevosenomistajiin, jotka haluavat tarjota hevoselleen mahdollisimman luonnollisen elämän. Siitä syystä ilmoitin Dingon ryhmään, joka viettää kesän yötä päivää laitumella. Tähän asti kaikki hevoseni ovat nauttineet vihreästä elämästään, mutta Dingosta en ole enää varma. Dingo ei vaikuta sellaiselle elämäntapaintiaanille kuin edelliset hevoseni.

Jaa miksi? Menin hakemaan herraa töihin ja huikkasin portilta Dingon nimen. Arvelin, että joudun vaeltelemaan laitumella itsekin ja jahtaamaan heinämopoani. Mutta ei. Kun Dingo huomasi minut (heti), se säntäsi luokseni vauhdilla. Jos se osaisi puhua ihmistä, se olisi ehkä huutanut ”Äiti! Vihdoin sä tulit! Auta!” Olin hämmentynyt.

Iso ihana laidun, mukavat kaverit, raitista ilmaa ja mehevää heinää. Jos minä olisin hevonen, Dingon laidun olisi minulle maailman paras paikka. Voiko Dingo olla niin kaupunkilainen, ettei se osaa nauttia taivaallisista oloistaan maalla? Toivon totisesti, että Dingo rentoutuisi ja saisi kaiken irti kesäparatiisistaan.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Liian kaupunkilainen elämäntapaintiaaniksi?

Kirjoittanut : 30 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat:

Pakkia -suoraan, tahdissa ja peräänannossa

Minut on aikoinaan opetettu pakittamaan vetämällä ohjista. Jotkut ovat neuvoneet käyttämään vielä jalkaa ohjien lisänä tai vetämään ohjista vuorotellen. Superherkkäsuinen putkiaivoni kertoi minulle eilen, että keino ei ole oikea. Ei ainakaan sen kohdalla.

Sain Hännisen Seijalta mahtavat neuvot onnistuneeseen peruutukseen ja kuinka opettaa se hevoselle viidessä minuutissa. Kyllä, viidessä minuutissa!

  1. Ohjia ravistellaan (ei kuitenkaan agressiivisesti tai liikaa).
  2. Jos hevonen pakittaa jo tästä, niin palkitaan kehumalla (Kuten Hempfling kehottaa: pyydä vähän, kehu paljon), jos pakki ei mene silmään, naputa etujalkaan kevyesti raipalla, kunnes hevonen lähtee peruuttamaan (taas runsaasti kehuja).
  3. Toista muutaman kerran ja pienennä ravistelua kunnes hevonen peruuttaa pienestä sormien liikkeestä.

Näin hevonen peruuttaa itse eikä vain koska joku vetää suusta. Peruutus myös pysyy suorana, tahdikkaana ja hevonen peräänannossa. Peräänannossa ei ehkä pysytä ihan heti, mutta kun hevonen huomaa, ettei sen tarvitsekaan vastustella vetävää kättä, se päästää itsensä pinteestä ja nostaa selän ylös. Toimintaa voi kuulemma hienosäätää edelleen pakittamalla pelkällä istunnalla, mutta viidessä minuutissa en vielä tässä onnistunut.

Eilen peruutin ensimmäistä kertaa tyytyväisellä hevosella. Keino oli uskomattoman tehokas ja Dingo peruutti parin toiston jälkeen laadukkaasti kevyestä sormien liikuttelusta. Nyt tämä kuski opettelee vielä peruuttamaan autoa, mutta siinä onkin jo isompi haaste 😉

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 20 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Harjoitukset, Hevosen hyvinvointi, Hevoset, kouluratsastus

 

Avainsanat: , , , ,

Rakas nyrkkeilysäkkini

Dingon lihaskalvot olivat vielä pari viikkoa sitten piukeat, kuin tukkahevarin housut. Kuulemani mukaan kehonrakentajilla on samantyyppisiä ongelmia ja jotkut hoitavat piukeuden pois kirurgin avulla. Itse en edes viitsinyt kysyä klinikalta onnistuisiko lihaskalvojen löysentäminen ensi viikolla, vaan aloin hierojan neuvojen mukaan hakkaamaan hevostani.

Hakkaamiseen käytetään nyrkkejä. Voimaa nyrkkeilyssä ei saa käyttää ja ranteet on säilytettävä rentoina, jotta paukuttelu aiheuttaisi maksimaalisen värähtelyn (tuhdimmilla hevosilla hyytelöefektin). Paukuttelen Dingon ylälinjan, takaosan ja kaulan läpi ennen ja jälkeen liikutuksen.

Nyrkkeily vaikuttaa hierojan mukaan positiivisesti lihaskalvoihin. Kuinka? En muista. Kuvittelisin, että nyrkkeily pehmentäisi kalvoja ja auttaisi niitä näin sopeutumaan lihasten kasvuun. Oikeastaan minulle on yhdentekevää mitä nyrkkeily tekee, kunhan se auttaa (kyllä, on auttanut). Nyrkkeilyharrastus saa laajaa kannatusta myös perheeltäni. Poikani katseli vierestä Dingon hoitoa ja kysyi: ”Äiti, voitko sä hakata muakin? Näyttää kivalta.”

Hevosen hakkaamista rennoin rantein (jäykin hartein)

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Rakas nyrkkeilysäkkini

Kirjoittanut : 31 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevoset

 

Avainsanat: ,

Haavanhoidon A, B, C, D ja E

Dingo on ollut paikattavana viimeisen kuukauden aikana yhtä usein kuin purukumista valmistettu kuumailmapallo. En usko, että Dingon pintamateriaalissa on mitään vikaa, mutta pojilla on yliannos kevättä putkiaivoissaan.

Haavanhoitoon on tullut perehdyttyä oikein kunnolla ja monenlaista on testattu. Koko toiminnan A ja B on kuitenkin se, että haava puhdistetaan esimerkiksi pesubetadinella ja vedellä. Ja C on se, että puhdistus tehdään kunnolla. Ei paineita, mutta jos tässä mokaa, niin voi varautua jonkinmoiseen tulehdukseen (tosin siihen voi varautua varmuuden vuoksi joka tapauksessa).

D on aine, joka estää bakteerien ylivallan haavassa puhdistusten välillä. Tähän käy esimerkiksi Bacibact-puuteri. Tämän aineen kanssa ei kannata pihtailla. Sitä annostellaan haavaan 1 ml – 1 dl haavan koosta riippuen. Tosin jos tarve lähenee desiä, kannattaa pirauttaa henkilölle, jolla pysyy neula, lanka ja puudutusaineruisku kädessä.

Lopuksi tarvitaan E niin kuin laastari. Haavan pitäisi pysyä puhtaana koko ajan, mutta jos haavoittunut seisoo surutta turpeessa, kurassa ja ulosteessa, raajojen alaosiin ilmestyneiden haavojen puhtaanapito muuttuu haastavaksi. Minulle esiteltiin tällä viikolla suihkutettavia laastareita, mm. tervalaastari. Älyttömän käteviä! Tosin olen varmuuden välttämisen torjumiseksi kietaissut päälle vielä paksun taitoksen ja putipuhtaan pintelin.

Tarpeeksi haavanhoitoa harjoteltuani arvelin, että poikien on parempi ottaa kevyt hajurako. Monsieur Petit Homme jäi poikien leikkikentälle ja sir hokinreikä, alias Dingo, siirtyi naapurin kaveriksi. Aika näyttää mentiinkö ojasta valtamereen.

Dingo ja esimerkki haavereista

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Haavanhoidon A, B, C, D ja E

Kirjoittanut : 21 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevoset

 

Avainsanat: , , ,

Penkin alla, osa II

Kun hevosella on yhtä paljon lihaksia kuin Luonnontieteellisen museon luunäyttelyn vetonaulalla, jotain on tehtävä. Mutta mitä ja millä tavalla? On helppo mennä harhaan ja treenata hampaat irvessä kuutena päivänä viikossa. Lopputulos voi kuitenkin olla varsin ikävä. Mitä jos itse aloittaisi treenaamaan voimamieskisoihin tavoitteena mitalisija MM-kisoissa kuukauden päästä? Realistista?

Itse olen hankkinut kaikki hevoseni (ja aviomieheni) heikossa lihaskunnossa (älä kysy miksi). Dingo on kuitenkin ensimmäinen, jonka lihakset reagoivat harjoitteluun kipuilemalla. Selän lisäksi myös vatsa oli herkkä. Kun virtsatientulehdus oli virtsa- ja verikokein suljettu pois, eläinlääkäri totesi vatsalihaksissa rasitusvamman. Samaan aikaan, kun moni epäili satulan sopivuutta (tarkistettu, istuu hyvin), aloin itse pohtia harjoittelun sopivuutta.

Kaivoin muistini perukoilta osin itsestäänselviäkin periaatteita, joita olin aikaisemmin noudattanut. Kokosin ajatukset kasaan ja jaoin ne kaikkien Dingon kanssa toimivien kanssa:

  1. Aina kunnon alku- ja loppuverryttely, joiden aikana hevonen ratsastetaan eteen-alas.
  2. Selkälihaksia kasvatetaan ratsastamalla matalassa muodossa.
  3. Hevosta kootaan vain pienissä pätkissä ja välissä päästetään liikkumaan vapaammin.
  4. Harjoitusten välissä kävellään aina pitkin ohjin ja muutenkin huolehditaan, ettei hevonen jännity.
  5. Hankitreeniä tehdään vain pienissä pätkissä (n. 5 minuuttia kerrallaan, aikaa nostetaan asteittain). Välissä käydään kovalla pohjalla.
  6. Viikko-ohjelmaan sisällytetään myös pari pitkää maastokävelyä, ei pelkkää tehotreeniä.
  7. Lihaksia huolletaan hieromalla ja venyttelemällä.
  8. Ruokaan lisätään B-vitamiinia ja magnesiumia.

Lista ei ole tyhjentävä (saa laittaa lisää vinkkejä 🙂 ), mutta näiden avulla Dingon selkäkivut helpottuivat. Vatsalihaksetkin ovat jo paremmassa kunnossa, mutta vielä tarvitaan hierojaa.

Usein sanotaan, että kypärä on ratsastajan varusteista tärkein. Sanoisin kuitenkin, että mikäli kypärä on asemoitu oikein, vielä tärkeämpi varuste löytyy kypärän sisältä.

Dingo maaston jälkeen 2011

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Penkin alla, osa II

Kirjoittanut : 16 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevosen omistaminen, Ratsastus

 

Avainsanat: , , , , ,

Penkin alla I

Ennen hevosen omistamisen autuutta, vuonna 15-1 BS (Before Sepi) kuvittelin, että yhdelle hevoselle riittää yksi satula ja sekin valitaan värin perusteella. Sepin aikaan kuvittelin, että osasin itse sovittaa satulan, mutta sittemmin olen päässyt siitäkin harhasta.

Kun Dingo tuli meille, tarkistutin olemassa olevan eliittipenkkini sopivuuden ammattilaisella, Heli Melinillä. Eliittiratsastajana olin osannut tunnistaa eliittihevosen jo eliiittiperstuntumalla, sillä satula istui Dingolle hyvin ja siinä oli sopivasti kasvunvaraa. Siispä vain lihaksia kasvattamaan!

Harjoittelun myötä selkään ilmestyi pienehkö lihaksisto. Valitettavasti selkä kävi samoihin aikoihin araksi ja moni arveli satulan jääneen kapeaksi. Pohdin vaihtoehtoisia syitä selkäkipuihin, mutta halusin kuitenkin varmistaa satulan sopivuuden. Heli hurautti taas apuun punaisella pakettiautollaan ja totesi helpotuksekseni, että satula sopi yhä.

Selkäongelmat helpottuivat, kun kiinnitimme huomiota tiettyihin asioihin harjoittelussa (käsitellään pian). Kaviosääntönä voisi kuitenkin todeta, että peili ja 15ml malttia kolme kertaa päivässä toimivat. Niillä saa lääkityksi monenlaisia ongelmia, myös penkin alla.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 14 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , ,

Psst, psst, wannabe-hevoskuiskaajalla on asiaa

Olen jo kauan halunnut päästä kuiskailemaan kavioeläimille herra Robertsin oppien mukaisesti. Lauantaina otin ensimmäiset haparoivat askeleeni hevoskuiskaajana Keski-Suomen Montyn, Teija Sillgrenin, pyöröaitauskurssilla.

Olen käyttänyt lukemattomia tunteja tavaten equus-kieleen liittyviä teorioita. Väistämättä olen törmännyt myös kritiikkiin. Esimerkiksi Kruegerin ryökäle on horjuttanut uskoani arvelemalla artikkelissaan Behaviour of Horses in the “Round Pen Technique”, että pyöröaitausharjoittelu perustuisikin vain hevosen haluun välttää jahtausta.

Kurssille osallistui 6 hevosta omistajineen. Jo ensimmäinen sessio haihdutti epäröintini teorian suhteen. Hevonen luki kouluttajan eleitä vaivatta: Käänsi ympyrällä suuntaa kouluttajan muuttaessa hieman vartalonsa asentoa ja näytti nopeasti kaikki odotetut merkit (korvan lukitseminen kouluttajaa kohti, imeskely ja pään alas laskeminen). Lopuksi se seurasi kouluttajaa kuin puudeli.

Pyöröaitauksessa hevosista paljastui yllättäviä asioita: yksi arveli syövänsä kouluttajan, yksi arveli kouluttajan syövän sen, kaksi arveli olevansa sirkusnäytöksessä, yksi haukotteli leukaperänsä lähes irti ja yksi paljasti olevansa oikeasti 24- eikä 4-vuotias. Dingosta paljastui astronautti. Aluksi se viihdytti yleisöä hienoilla rodeopukeilla. Kun se tyytyi juoksemaan normaalisti, sen pää oli pilvissä ja ajatukset avaruudessa. Tällainen omaan maailmaan vetäytyminen on kuulemani mukaan tyypillinen itsesuojelukeino kiertolaisille ja tuntihevosille. Onneksi Dingo rentoutui harjoittelun edetessä ja join up onnistui. Kotiläksyksi saimme hilata nuppia alas ja ajatukset tähän maailmaan.

Teija vahvisti ajatuksiani siitä, että pyöröaitaustyöskentely perustuu hevosen kieleen, ei jahtaamiseen. Pyöröaitauksessa voi kuitenkin toimia monella tavalla, aivan kuten tallissa tai hallissa. Toivottavasti kriitikotkin ottaisivat tämän huomioon. Minä olen entistä innostuneempi wannabe-hevoskuiskaaja ja lasken jo öitä pyöröaitaustyöskentelyn jatkokurssiin 🙂

Sweet Dingo

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 8 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevoset

 

Avainsanat: , , , , , , ,

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: