RSS

Aihearkisto: Hevosen omistaminen

Dingon myyntivideo

Dingo pähkinänkuoressa:

14 v. ruuna
he A + avot, sulut, yksittäiset vaihdot yms, re 110
säkä 164

isä Rant, emä Sweet Kandis (lisätietoja sukupostissa)

Luonteeltaan aivan mahtava, ei haasta ihmistä, kevyt ja herkkä käsitellä ja ratsastaa. Maastossa menee yksin ja yhdessä. Kaikin puolin toimiva ja mutkaton kaveri. Terve ja täydessä treenissä.

Hinta 6500€

Muita videoita Dingosta löytyy aikaisemmista posteista + ravipätkää keväältä Youtubesta

Yhteydenotot sähköpostitse maoksanen@gmail.com

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 2 kesäkuun, 2012 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Ratsastus

 

Avainsanat: , ,

Sydäntä särkee, Dingo myynnissä

”Kuinka raaskit?” Tämä kysymys esitettiin minulle tänään, kun kerroin perheemme päätöksestä luopua Dingosta. En raaski. Mutta vielä vähemmän raaskin olla olematta lasteni kanssa riittävästi ja on selvää, että nyt olen poissa (töissä ja tallilla) aivan liikaa. Kaikkea ei saa ja jostain on luovuttava. Tästä syystä mitoitan harrastukseni uudelleen ja aarteeni etsii uutta omaa ihmistä ja hyvää, pysyvää kotia. Mikäli etsit maailman parasta ruunaa ja uskot voivasi tarjota Dingolle onnellisen kodin, ota ihmeessä yhteyttä (maoksanen@gmail.com).

 
6 kommenttia

Kirjoittanut : 23 toukokuun, 2012 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Hevosen osto, Hevoset

 

Avainsanat: , ,

Kaviot kovilla

Jalkakylpy

Kavio-spa

Uskalsin pari viikkoa sitten ajatella (ihan varovasti omassa mielessäni), että ovatpas asiat menneet nyt Dingon kanssa pitkään hyvin. Ei ole tarvittu lääkitystä, desinfiointiaineita eikä kääreitä. Ja niinhän tuo pahainen ajatus kostautui heti.

Dingo oli harmittomalla maastolenkillä polkaissut terävään kiveen oikein voimalla ja muuttunut hetkessä kolmijalkaiseksi. Kaviosta vuoti verta ja vuokraajamme suurin piirtein kantoi hippo-polon takaisin tallille (pieni, mutta vahva ihminen, aivan kuin neiti Pitkätossu). Useita päiviä liotimme kaviota suolavedessä, laitoimme kavion pohjaa vasten laimeaan betadineen kastetun pumpulitukon, jonka päälle käärittiin pinteli, pakastepussi ja puoli rullaa jeesusteippiä.

Torstaina koitti hartaasti odotettu kengitys. Saatiin pohjalliset ja neljäs jalka takaisin täysin toimivana. Riemua kesti tasan 1,5 vuorokautta, sillä tänään armon herra oli polkaissut kengän puoliksi irti takasestaan niin, että käänne painoi pohjaa ja käytössä oli taas vain kolme jalkaa.

Nyt olen harvinaisessa tilassa eli järjissäni. Eli TIEDÄN, että hevosen omistaminen on todella rasittavaa ja jopa typerää. Älä missään nimessä osta omaa, jos et vielä ole itseäsi omistamisen liemeen saattanut. Toiseksi, jos tarvitset jeesusteippiä hevosesi kavion paketoimiseen, älä osta mitään repeilevää halpisteippiä Motonetistä vaan sitä Scotch-merkkistä. Ja kolmanneksi, älä KOSKAAN, siis IKINÄ päästä mieleesi ajatusta, että onpa mennytkin hyvin. Se on vaarallista.

Kavion suojaaminen mudalta

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 29 lokakuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , ,

Nuijanukutusta sormin

Dingon lihaksisto on kehittynyt huimasti kevään ja kesän aikana ja lihashuoltoa on tarvittu. Viime aikoina olemme hakeneet helpotusta shiatsusta. Kaverin hevonen oli hyötynyt hoitomuodosta selvästi, joten ajattelin, että mikä ettei. Kokeillaan mekin.

Shiatsussa hoidetaan hevosta kokonaisvaltaisemmin kuin vaikkapa perinteisessä hieronnassa. Se muistuttaa käsittääkseni akupunktiota -ilman neuloja. En ymmärrä kovinkaan syvällisesti sitä, mitä hoidon aikana tapahtuu, mutta Dingon ollessa Hakalan Annen käsittelyssä, olen nähnyt jo kahteen otteeseen, että jotain tapahtuu.

1. Hevonen väsyy käsittelystä totaalisesti. Voisi kuvitella, että 500-kiloisen pakoeläimen tuudittelu vaatisi hiukan enemmän kuin 10 pientä sormenpäätä. Dingon kuitenkin nuokkuu shiatsun jälkeen silmät ummessa ja alahuuli maassa. Onneksi tämä osa hoidon vaikutuksesta ei ole pysyvä.
2. Annen painellessa hevosen takaosaa, sen etuosan lihaksisto nykii.
3. Liikkeet ovat parantuneet selvästi. Ei varmastikaan pelkästään shiatsun ansiosta, mutta hoito on todennäköisesti edesauttanut asiaa.

Parin hoitokokeilun jälkeen erot shiatsun ja perinteisen hieronnan välillä ovat alkaneet mietityttää. Tällä hetkellä tuntuu, että shiatsu olisi Dingon kohdalla tehokkaampi hoitomuoto, sillä vaikutus tuntuu pysyvämmältä. Kenties vielä muutan mieleni. Mutta muutan tai en, Dingo ei hoidoista valita vaan nauttii täysin siemauksin näppitainnutuksestaan 🙂

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 
6 kommenttia

Kirjoittanut : 3 lokakuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevoset

 

Avainsanat: , , , ,

Pienestä haavasta kasvaa suuri turvotus

Pieni haava, iso turvotus

Pieni haava, iso turvotus

Viime viikolla koimme Dingon kanssa huippuhetkiä valmennuksessa ja olimme iskussa seuraavan viikon kisoja varten. Nyt ollaan saikulla. Tämä on juuri tätä (ärinää ja murinaa), hevosenomistamisen arkipäivää.

Dingo oli sunnuntaina hankkinut sentin mittaisen haavan toiseen etuseensa. Koska Dingo on muutenkin vuorattu arpikudoksella ja itsekin olen herraa paikannut tuon tuosta, en kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota: pesin ja lääkitsin haavan ja lähdin maastoon. Maastoreissulta jouduimme kuitenkin palaamaan ennen aikojamme kotiin, sillä Dingo arkoi jalkaansa selvästi ravissa.

Seuraavana päivänä jalka oli kuin käärme, joka oli nielaissut norsun. Lisäksi haavasta valui eritettä. Kiitos tallinomistajien ripeän toiminnan, saimme Dingolle antibioottikuurin nopeasti. Apteekkari, joka möi minulle lääkkeen, oli ilmeisesti nähnyt hevosia vain varsana ja hyvin etäältä, sillä hän arvioi Dingon painoksi noin 40 kiloa. Kuultuaan oikeamman painoskaalan, hän muuttui hiljaiseksi ja laski minulle avuliaasti päiväannoksen (=ihan kauhean monta mitallista aamuin illoin).

Nyt lääkitys on aloitettu. Treenisuunnitelmat menivät tältä viikolta uusiksi eikä ole mitään takeita, että pääsisimme ensi viikolla kisaamaan. Katkeraa kalkkia, mutta pakko vain hyväksyä tilanne. Onneksi potilas sentään on hyväntuulinen.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Pienestä haavasta kasvaa suuri turvotus

Kirjoittanut : 23 elokuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , , , ,

Hevosellako pääsee?

Sweet Dingo ja L'ésprit

Dingo ja Mausie

Viimeisin kimppakyytimme kaimani kanssa meni raketilla puihin, kun kisaluokat oli pyöräytetty eksoottiseen järjestykseen: kaima oli laitettu lähtemään ensimmäisenä klo 9.00 ja minut lähes viimeisenä klo 18.00. Hienoa. Onneksi kaimalla oli kuljetuskalusto kunnossa. Meillä oli kuitenkin vain kimppakyytiä varten hankittu valtava vuokrakoppi ja vetokyvyltään mopoautoa muistuttava Peugeot.

Kun metsästimme kaksi päivää peltilehmää, joka jaksaisi vetää vuokrakoppiamme, sain tarpeekseni. Niinpä ilmoitin isännälle, että lähestyvää hääpäiväämme ajatellen, minulla olisi yksi kaino toivomus (vaatimus): pieni traikku tai peltinen mahtisonni ja normaali traikku.

Isäntä oli ilmeisesti myös ymmärtänyt kuljetuskaluston tarpeellisuuden ja ryhtyi toimeen. Kävimme huviajelulla ainakin miljoonassa autokaupassa ja laitoimme ostoilmoituksen trailerista iki-ihanaan ostosparatiisiin, hevostalli.netiin. Pian saimmekin hyvän tarjouksen kevyestä kopista (Saku 1300), jota voisi vetää vaikka rollaattorilla. Tartuimme tarjoukseen heti.

Sanonta rahalla saa ja hevosella pääsee on satua. Kisapaikalle ratsastaminen on usein mahdotonta, joten totuus on, että trailerilla pääsee. Tästä syystä jokaisen hevosen mukana pitäisi tulla oma pieni koppi, jonka vetämiseen ei tarvita norsuja.

BTW. kuulimme, että Sakuja valmistaneet herrat olisivat jääneet eläkkeelle, joten käsissämme on nyt todellinen keräilyharvinaisuus 🙂

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hevosellako pääsee?

Kirjoittanut : 31 heinäkuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Hevosen osto, Hevoset

 

Avainsanat: , ,

Hevosenomistajan aarre

Moni tuskailee työn ja perheen yhteensovittamisen kanssa, mutta jos yhdellä perheenjäsenellä on kaviot ja se asuu erillisessä yksiössään 20 kilometrin päässä ja tarvitsee kuitenkin päivittäistä hoitoa ja urheilua, tarvitaan kehittynyttä koordinointikykyä tilanteen hallintaan. Jotta kalenteriin jäisi tilaa myös muulle perheelle (ja työlle), moni hevosenomistaja etsii kavioeläimelleen vuokraajan. Mutta hevosen, hevosenomistajan ja vuokraajan yhteensovittaminen vaatii jo HR-osaamista, tiimityötaitoja ja lottovoittajan tuuria.

Vaikka vuokraaja ja omistaja tulisivatkin hyvin toimeen, hevonen ja vuokraaja voivat liikkua aivan eri sfääreissä. Jos hevonen ja vuokraaja taas sopivat yhteen, mutta vuokraaja ja omistaja ei, tilanne on aivan yhtä kestämätön. Niinpä vuokraajaa valitessa on oltava tarkkana kuin teroitettu porkkana. Hevonen kertoo kokeilutilanteessa oman mielipiteensä ja sitä kannattaakin kuunnella. Myös pelisäännöistä kannattaa sopia heti alkuun ja niiden kirjaaminen sopimukseen auttaa silloin, kun ei muisteta mitä on sovittu.

Kiitän onneani, että meille on osunut aivan mahtava vuokraaja, joka juuri ilmoitti jatkavansa pestiään ainakin vuoden. Kun tuollaisen supervuokraajan lisäksi on vielä avuliaita tallikamuja, yhtälö on toimiva. Kun minulla on tallivapaa, voin oikeasti keskittyä vaikka matonhapsujen laskemiseen tai matkustaa Siperiaan. Hevosestani pidetään kyllä huolta 🙂

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hevosenomistajan aarre

Kirjoittanut : 4 heinäkuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , ,

Tukipaketin toimitus epäonnistui

Lusitanojen luvatussa maassaVietin kaksi viikkoa lusitanojen pyhässä maassa, Portugalissa. Persujen (ja isännän) kauhuksi suunnitelmani oli viedä muhkea tukipaketti johonkin hevostarvikeliikkeeseen. Suunnitelma ei toteutunut.

Joko Portugalissa ei myydä hevosvarusteita tai sitten myymälät ovat jossain metrotunnelin sivuhaaran kellarin takahuoneessa. Kaivoin läpi esitteet, Lissabonin version keltaisista sivuista ja kyselin Googlelta kolmella kielellä neljänä iltana. Etsimme liikettä myös vilkkaimmista ostoskeskuksista ja hiljaisilta kaduilta. Turhaan.

Eräs avulias kirjakauppias arveli pelastaneensa tilanteen neuvomalla tien ”to a big horse equipment store”. Joko Portugalissa big tarkoittaa pientä tai sitten normaalikokoiset hevostarvikekaupat löytyvät hiirenkolojen tuulikaapeista (mikä selittäisi niiden löydettävyyteen liittyvät ongelmat). Kauppa oli pienen karkkikaupan kokoinen ja siellä myytiin miesten ratsastusvaatteita. Valikoimassa oli myös kolmet kuolaimet ja yksi otsapanta. Niin ja noin 40 somaa käsilaukkua, joissa oli hevosen kuvilla varustettuja neppareita ja solkia.

Mitä tästä voimme päätellä?

  1. Portugalilaiset naiset pukeutuvat ratsastaessaan käsilaukkuihin?
  2. Portugalin hevosvarustekaupat on lopetettu?
  3. Portugali ei halua hevosihmisten yksityisiä lahjoituksia?
Allekirjoittanut on tyrmistynyt, mutta raahaa itsensä nöyrästi paikalliseen Rahulan rehuun ja toimittaa tukipaketin kotimaahan. Ehkäpä näin on parasta.
 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 27 kesäkuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , , ,

Hevosihminen kuluttajana -antiroopesedät vauhdissa

Terapeutit tauolla

Terapeutit tauolla

Varoitus: ÄLÄ NÄYTÄ HALLITUKSELLE MIKÄLI HARKITSET HEVOSEN HANKINTAA.

Kaveri laskeskeli laittaneensa harrastukseen komiat 12 000 € vuoden aikana. Itse en ihan tuota ole saavuttanut, mutta yksi on varma: pankkitili on aina hyvissä ajoin ennen palkkapäivää tyhjä (ja sitten siirrytään isännän lompakolle).

Hevosihmisen rahat suuntautuvat lähes yksinomaan harrastukseen (tai oikein korkeatuloisilla, kuten maamme presidentillä rahaa saattaisi jäädä johonkin muuhunkin). Minä laitan surutta satasia valmennukseen, mutta en raaski käydä parturissa, hierojalla tai vaatekaupoilla. En raaski edes ostaa lounasta työpaikkaruokalasta, sillä siihen uppoavalla summalla voisin vaikka triplata valmennukset. En triplaa, mutta kaivelen isännän lompsaa aavistuksen vähemmän.

Hevosihmisen kanssa matkustaminenkin on hauskaa. Kohde on yleensä joku kilpailutapahtuma, Horse Show tai Hevosmessut. Paikalle lähdetään tietysti kimppakyydillä ja kyydin tarjoaa se, jonka auto kuluttaa vähiten. Perillä syödään kynsiä tai maksimissaan joku alennushampurilainen. Kun home ja muu ryönä on rapsutettu purilaisen pinnasta ja esiin tullut eines syöty, rynnätään jollekin ihqulle kojulle ja ostetaan upea pinkki blingbling-otsapanta suitsiin (kotona on vain se vaaleansininen ja sitten sellainen, jonka dimangien kiilto ei vastaa aitoja swarovskeja). Matkalta napataan vielä juuri oikean värinen loimi ja laatusatulahuopa. Kotimatkalla sitten ihaillaan hankintoja ja mietitään kuinka paljon taas säästettiin, kun ei ostettu paikallisesta putiikista.

Säästöjä tehdään myös tilaamalla tuotteita Saksasta, Hollannista tai Briteistä. Nimi DHL muodostuukin sanoista Davaraa Hevosihmisille Liukkaasti. Lähipiirissäni tilaillaan kaikkea inkivääristä satuloihin. Onpa joku käväissyt hakemassa kokonaisen hevosenkin ja säästänyt prosessissa omaisuuden.

Joka tapauksessa hevosen hankintahinta on useimmiten aivan naurettava verrattuna hevosen juokseviin kuluihin (poikkeuksena Totilaksen varsat). Vuosikulut koostuvat mm. seuraavista osista:

  • Tallivuokra
  • Vakuutus
  • Kengitys
  • Vitamiinit yms lisäravinteet
  • Kivennäiset
  • Mahdolliset myslit yms
  • Raspaus
  • Hieronta
  • Hyttysmyrkyt
  • Lukemattomat loimet ja riimut yms kuluvat tavarat
  • Valmennus
  • Kilpailumaksut ja lisenssit
  • Eläinlääkärikulut
Kaikkea listassa ei ole ja toisaalta useimmat antavat osan hevosestaan vuokralle, mikä taas on silkkaa pääomatuloa. Lopputulema kaikesta kalleudesta huolimatta on, että kyllä. Hevonen kannattaa hankkia aivan ehdottomasti. Kuten isäntä sanoo: ”Se on vähän niinkuin tosi kallis terapeutti. Hyvä terapeutti”.
 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 6 kesäkuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Hevosen osto, Hevoset

 

Avainsanat:

Suuta säästämään

Dingo ja sidepull-suitset

Dingo ja sidepull-suitset

Perhehevoselta vaaditaan melkoista sopeutumiskykyä, koska sillä on useita erilaisia ratsastajia. Jo koko vaihtelee hurjasti: meillä pienin on 120cm pisin 190cm. Mutta vielä enemmän vaihtelevat otteet. Dingo on suustaan käsittämättömän herkkä, mutta kilttinä miehenä se reagoi koviin ohjasotteisiin vain syöttämällä ratsastajalle korvansa.

Olen tullut siihen tulokseen, että ohjien käyttönvoimakkuuden raju vaihtelu on saatava jotenkin kuriin. Tähän saakka perheen miehet ovat ravailleet pitkin ohjin, mutta varsinkin isoin mies kaipaisi käsijarrua turvakseen. Tallikaverimme Ladyn omistajat tarjosivat kokeiltavakseni kuolaimettomia sidepull-suitsia, perhehevosen pelastusta. Siispä tuumasta toimeen.

Tänään laitoin Dingolle sidepullit päähän ja hyppäsin kyytiin. Peräänantoon sain sen ahkeran jumppaamisen jälkeen käynnissä ja totisen puuhastelun jälkeen ravissa. Laukassa mentiin turpa tuulta halkoen. Dingon ohjaaminen ja jarrutus toimivat hyvin ilman kuolaimiakin. Luulen, että harjoituksen myötä kuolaimettomilla voisi tuupata kouluakin, mutta haastavaa se olisi. Taidan joka tapauksessa ostaa sidepullit, jotta isäntä saa kaipaamansa jarrun käyttöönsä ilman, että Dingon suupielet repeävät.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Suuta säästämään

Kirjoittanut : 2 kesäkuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , , , ,

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: