RSS

Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2011

Hevosellako pääsee?

Sweet Dingo ja L'ésprit

Dingo ja Mausie

Viimeisin kimppakyytimme kaimani kanssa meni raketilla puihin, kun kisaluokat oli pyöräytetty eksoottiseen järjestykseen: kaima oli laitettu lähtemään ensimmäisenä klo 9.00 ja minut lähes viimeisenä klo 18.00. Hienoa. Onneksi kaimalla oli kuljetuskalusto kunnossa. Meillä oli kuitenkin vain kimppakyytiä varten hankittu valtava vuokrakoppi ja vetokyvyltään mopoautoa muistuttava Peugeot.

Kun metsästimme kaksi päivää peltilehmää, joka jaksaisi vetää vuokrakoppiamme, sain tarpeekseni. Niinpä ilmoitin isännälle, että lähestyvää hääpäiväämme ajatellen, minulla olisi yksi kaino toivomus (vaatimus): pieni traikku tai peltinen mahtisonni ja normaali traikku.

Isäntä oli ilmeisesti myös ymmärtänyt kuljetuskaluston tarpeellisuuden ja ryhtyi toimeen. Kävimme huviajelulla ainakin miljoonassa autokaupassa ja laitoimme ostoilmoituksen trailerista iki-ihanaan ostosparatiisiin, hevostalli.netiin. Pian saimmekin hyvän tarjouksen kevyestä kopista (Saku 1300), jota voisi vetää vaikka rollaattorilla. Tartuimme tarjoukseen heti.

Sanonta rahalla saa ja hevosella pääsee on satua. Kisapaikalle ratsastaminen on usein mahdotonta, joten totuus on, että trailerilla pääsee. Tästä syystä jokaisen hevosen mukana pitäisi tulla oma pieni koppi, jonka vetämiseen ei tarvita norsuja.

BTW. kuulimme, että Sakuja valmistaneet herrat olisivat jääneet eläkkeelle, joten käsissämme on nyt todellinen keräilyharvinaisuus 🙂

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hevosellako pääsee?

Kirjoittanut : 31 heinäkuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Hevosen osto, Hevoset

 

Avainsanat: , ,

TTT -Turhamaisuuden täydellinen toteutuma

Se olen minä. En tiedä kuinka tässä on näin päässyt käymään. Pari vuotta sitten riitti, että tallilla oli mukavat vedenpitävät kumpparit ja hevonen (hevosen ei tarvinnut olla edes vedenpitävä). Nyt mikään ei enää riitä.

Tarvitsin Dingolle kolmipalat ja ostin tietenkin parasta mitä lähihevoskaupasta saa: Sprengerin KK Ultrat, joiden keskimmäinen osa on hienosti 45 asteen kulmassa reunapaloihin nähden ja joka tuosta syystä istuu hevosen suuhun vielä paremmin kuin normaalit kolmipalat.

Ei siinä vielä mitään, eliittikuolainten tarve oli perusteltua ihan istuvuussyistä. Mutta koska kuolaimet ovat nyt kullanväriset, en kestä katsella niitä yhdistettynä vanhoihin suitsiin, jossa on hopeanväriset soljet. Huokaus. Kuten arvata saattaa, niin pitihän ne uudet suitsetkin sitten tilata, kullanvärisillä soljilla tietenkin. Mutta kierre on loputon: kannukset, satulavyön soljet, ohjien soljet, kengät… Isäntä nikottelee jo nyt, joten taidanpa seuraavaksi hankkia vaan aurinkolasit, joissa on keltaiset linssit.

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 14 heinäkuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset

 

Avainsanat: , ,

Kilpailuasu – jotain uutta pliis

Oletko koskaan miettinyt miksi kilpailuasu on sellainen kuin on? Voisiko se kuitenkin olla jotain ihan muuta? Minulla on jokunen peruste sille, miksi kisa-asukäytänteitä voisi tarkistaa.

  • Puhtaat valkoiset ratsastushousut. Siis c’mon! Jo ennen kisasuoritusta housuissa on vähintään muutama kuraroiske, puolen sentin kerros kavioeläimen kuolaa ja harmahtava pölypinnoite. Armeijakuvioiset ratsastushousut toimisivat paremmin.
  • Kisatakki. Kylmä talvella, kuuma kesällä.
  • Silinteri (tai kuten nuorempi poikani sanoo: herran hattu). Miehille ihan bueno, mutta ehkä naiskilpailijoilla voisi olla vaikka huivi? Lisäksi silinteri suojaa päätä lähinnä auringolta (eikä huivi parantaisi tilannetta).
  • Plastrong: ahdistava, kiristävä ja kuuma. Aina rutussa ja sen solmiminen on yhtä tuskaa.

Myönnän, että perinteinen kisa-asu näyttää yybertyylikkäältä, mutta veikkaan, että mielikuvituksellisemmat asut lisäisivät lajin katsojamäärää. Niin, ja käytännöllisemmät asut ratsastajan mukavuutta 🙂

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kilpailuasu – jotain uutta pliis

Kirjoittanut : 12 heinäkuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset, kouluratsastus

 

Avainsanat: ,

Hevosenomistajan aarre

Moni tuskailee työn ja perheen yhteensovittamisen kanssa, mutta jos yhdellä perheenjäsenellä on kaviot ja se asuu erillisessä yksiössään 20 kilometrin päässä ja tarvitsee kuitenkin päivittäistä hoitoa ja urheilua, tarvitaan kehittynyttä koordinointikykyä tilanteen hallintaan. Jotta kalenteriin jäisi tilaa myös muulle perheelle (ja työlle), moni hevosenomistaja etsii kavioeläimelleen vuokraajan. Mutta hevosen, hevosenomistajan ja vuokraajan yhteensovittaminen vaatii jo HR-osaamista, tiimityötaitoja ja lottovoittajan tuuria.

Vaikka vuokraaja ja omistaja tulisivatkin hyvin toimeen, hevonen ja vuokraaja voivat liikkua aivan eri sfääreissä. Jos hevonen ja vuokraaja taas sopivat yhteen, mutta vuokraaja ja omistaja ei, tilanne on aivan yhtä kestämätön. Niinpä vuokraajaa valitessa on oltava tarkkana kuin teroitettu porkkana. Hevonen kertoo kokeilutilanteessa oman mielipiteensä ja sitä kannattaakin kuunnella. Myös pelisäännöistä kannattaa sopia heti alkuun ja niiden kirjaaminen sopimukseen auttaa silloin, kun ei muisteta mitä on sovittu.

Kiitän onneani, että meille on osunut aivan mahtava vuokraaja, joka juuri ilmoitti jatkavansa pestiään ainakin vuoden. Kun tuollaisen supervuokraajan lisäksi on vielä avuliaita tallikamuja, yhtälö on toimiva. Kun minulla on tallivapaa, voin oikeasti keskittyä vaikka matonhapsujen laskemiseen tai matkustaa Siperiaan. Hevosestani pidetään kyllä huolta 🙂

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hevosenomistajan aarre

Kirjoittanut : 4 heinäkuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , ,

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: