RSS

Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2011

Liian kaupunkilainen elämäntapaintiaaniksi?

Sweet Dingo - kaupunkilainen

Äiti, auta!

Kuulun niihin hevosenomistajiin, jotka haluavat tarjota hevoselleen mahdollisimman luonnollisen elämän. Siitä syystä ilmoitin Dingon ryhmään, joka viettää kesän yötä päivää laitumella. Tähän asti kaikki hevoseni ovat nauttineet vihreästä elämästään, mutta Dingosta en ole enää varma. Dingo ei vaikuta sellaiselle elämäntapaintiaanille kuin edelliset hevoseni.

Jaa miksi? Menin hakemaan herraa töihin ja huikkasin portilta Dingon nimen. Arvelin, että joudun vaeltelemaan laitumella itsekin ja jahtaamaan heinämopoani. Mutta ei. Kun Dingo huomasi minut (heti), se säntäsi luokseni vauhdilla. Jos se osaisi puhua ihmistä, se olisi ehkä huutanut ”Äiti! Vihdoin sä tulit! Auta!” Olin hämmentynyt.

Iso ihana laidun, mukavat kaverit, raitista ilmaa ja mehevää heinää. Jos minä olisin hevonen, Dingon laidun olisi minulle maailman paras paikka. Voiko Dingo olla niin kaupunkilainen, ettei se osaa nauttia taivaallisista oloistaan maalla? Toivon totisesti, että Dingo rentoutuisi ja saisi kaiken irti kesäparatiisistaan.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Liian kaupunkilainen elämäntapaintiaaniksi?

Kirjoittanut : 30 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat:

Lempiharjoituksia 5/200 000: niin myötä- kuin vastalaukassa

Dingo on laukkaballeruuna. Se tanssii kauniisti tasapainossa kunhan askellaji on laukka (ja kierros vasen). Niinpä ajattelin kokeilla melko vaativaa laukkaharjoitusta, nimittäin vasta- ja myötälaukan nostoja ympyrällä vuorotellen.

Vastalaukka notkistaa, suoristaa ja vahvistaa hevosta, sekä kehittää tasapainoa, joten harjoituksen luulisi tekevän balleruunasta yhä salonkikelpoisemman. Vain vaaleanpunaiset trikoopintelit puuttuvat.

  1. Nosta ympyrällä myötälaukka ja laukkaa itse ennalta määrittelemäsi matka (esim puoli kierrosta).
  2. Siirry käyntiin.
  3. Nosta vastalaukka ja laukkaa taas ennalta määrittelemäsi matka. Jos hevonen vaihtaa myötälaukkaan, siirrä käyntiin ja nosta vastalaukka uudelleen. Jos tehtävä tuntuu liian vaikealta, sen voi tehdä myös suoralla uralla tai siirtyä helpompiin harjoituksiin (hyviä vastalaukkaharjoituksia eri taitotasoille).
vastalaukka-myötälaukka, kouluratsastusharjoitusDingo on superkuuliainen, joten se nostaa vastalaukan vaikka kurvissa. Nyt vaan aletaan kiinnittää huomiota laatuun. Kyllä, laatu on vielä kura-asteella.
 
Kommentit pois päältä artikkelissa Lempiharjoituksia 5/200 000: niin myötä- kuin vastalaukassa

Kirjoittanut : 26 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Harjoitukset, Hevoset, kouluratsastus, Ratsastus

 

Avainsanat: , , ,

Dingo, citymaasturi

Sweet Dingo - citymaasturi

Dingo - citymaasturi

Dingo on urbaani uros. Onhan se kasvanut ja elänyt Keravalla, aivan kuten Idols-Martti. Martin tapaan Dingo on tottunut mopoihin, peräkärryihin tai paloautoihin. Alikulkutunnelitkin ovat sille normireittejä.

Dingon on siitäkin hieno mies, ettei sen tyhmyys tiivisty joukossa: vaikka maastokaverilla olisikin vähän villimpi päivä, Dingo on cool. Martista en tiedä. Tänään kaveri ei pitänyt valkoisesta kyltistä eikä valkoisesta hiekasta, mutta tyylitietoisten tammojen pitääkin kiinnittää huomiota väreihin, toisin kuin ruunien.

Autoilijat ovat toistaiseksi (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) käyttäytyneet ihmisiksi. Olisihan se idioottimaista ohittaa 500 kiloinen saaliseläin kovaa tai läheltä. Mutta mitä pitäisi tehdä oraville? Jyrsijän ryökäleet eivät kerta kaikkiaan osaa ottaa huomioon kanssaeläviään. Eivät ainakaan herkkäsieluisia Keravan kasvatteja. Tupsukorvat riehuvat puissa ja pelottelevat viattomia herrasmiehiä. Vastuutonta.

Ennen kuin oravat saadaan kuriin, on vain tyydyttävä siihen, että omistaa urbaaniin ympäristöön kotiutuneen ratsun: kauralla hyrräävän citymaasturin. Dingo RAV (KÄYNT ja LAUKK) 4. Ekologinen ja hyvin muotoiltu malli. Ei hassumpaa!

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Dingo, citymaasturi

Kirjoittanut : 23 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset, Maastoilu

 

Avainsanat: , , ,

Pakkia -suoraan, tahdissa ja peräänannossa

Minut on aikoinaan opetettu pakittamaan vetämällä ohjista. Jotkut ovat neuvoneet käyttämään vielä jalkaa ohjien lisänä tai vetämään ohjista vuorotellen. Superherkkäsuinen putkiaivoni kertoi minulle eilen, että keino ei ole oikea. Ei ainakaan sen kohdalla.

Sain Hännisen Seijalta mahtavat neuvot onnistuneeseen peruutukseen ja kuinka opettaa se hevoselle viidessä minuutissa. Kyllä, viidessä minuutissa!

  1. Ohjia ravistellaan (ei kuitenkaan agressiivisesti tai liikaa).
  2. Jos hevonen pakittaa jo tästä, niin palkitaan kehumalla (Kuten Hempfling kehottaa: pyydä vähän, kehu paljon), jos pakki ei mene silmään, naputa etujalkaan kevyesti raipalla, kunnes hevonen lähtee peruuttamaan (taas runsaasti kehuja).
  3. Toista muutaman kerran ja pienennä ravistelua kunnes hevonen peruuttaa pienestä sormien liikkeestä.

Näin hevonen peruuttaa itse eikä vain koska joku vetää suusta. Peruutus myös pysyy suorana, tahdikkaana ja hevonen peräänannossa. Peräänannossa ei ehkä pysytä ihan heti, mutta kun hevonen huomaa, ettei sen tarvitsekaan vastustella vetävää kättä, se päästää itsensä pinteestä ja nostaa selän ylös. Toimintaa voi kuulemma hienosäätää edelleen pakittamalla pelkällä istunnalla, mutta viidessä minuutissa en vielä tässä onnistunut.

Eilen peruutin ensimmäistä kertaa tyytyväisellä hevosella. Keino oli uskomattoman tehokas ja Dingo peruutti parin toiston jälkeen laadukkaasti kevyestä sormien liikuttelusta. Nyt tämä kuski opettelee vielä peruuttamaan autoa, mutta siinä onkin jo isompi haaste 😉

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 20 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Harjoitukset, Hevosen hyvinvointi, Hevoset, kouluratsastus

 

Avainsanat: , , , ,

Hevosihmisen sosiaalinen elämä

Sitä ei ole. Korjaan: sitä ei ole tallin ulkopuolella. Tai jos on, niin joko hevosihminen ei käy töissä tai nuo ihmiskontaktit ovat hänelle kultaakin kalliimpia.

Mutta tallilla asiat ovat toisin. Siellä voi olla kaveri yhtä hyvin 15- kuin 50-vuotiaan hevosihmisen kanssa. Iällä, kansallisuudella tai äidinkielellä ei ole mitään merkitystä. Kaiken keskiössä on kuitenkin aina kavioilla varustettu ystävä ja menopeli. Jos näkemykset käsittelystä tai ratsastuksesta eivät mene pahasti ristiin, juttua riittää loputtomiin.

Joskus hevosihmisten maailmassa muodostuu kummallisia hierarkioita, joissa itseään taitavina pitävät kruunaavat itsensä muilta kysymättä. Mielestäni nuo hierarkiat ovat kummallisia. Laji on niin vaikea, että nöyryydestä olisi pidettävä kiinni kynsin hampain. Olen ilokseni huomannut, että meidän tallilla nestemäiset ulosteet ovat menneet sinne minne kuuluukin, eikä kenenkään aivotilaan.

Joskus tuntuu, kuin hevosihmiset olisivat oma, maailmalle ripoteltu kansa. Itse en ole kovinkaan sosiaalinen, mutta jos joku (kuka tahansa, missä tilanteessa tahansa) mainitsee jotenkin pitävänsä kavio-olioista, olen heti huomattavasti sosiaalisempi. Olen kiinnostunut, mitä tuolla ihmisellä on sanottavaa. Hänellä on varmasti kiinnostavia näkemyksiä, väkisinkin. Onhan hän hevosihminen.

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 16 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: ,

Johtajakoulutuksessa

Olin maanantaina Sillgrenin johtajakoulutuksessa. Alaiseni oli umpiunessa, joten tilanne vastasi väsynyttä maanantaita jossain turvatyöpaikassa. Kun ryhmässä oli vielä innovatiivinen nuori uratykki, jonka johtaminen vaati paljon huomiota, Dingo sai nuokkua rauhassa.

Teija painotti, että johtaja on se, joka hallitsee toisen jalkoja. Ihmisen tulee valaa jalkansa maahan, eikä hevosen tieltä poistuta kuin todellisen vaaran edessä. Hevosen kuuluu väistää ihmistä.

Johtajuutta vahvistettiin laskemalla hevosen niskaa alas. Riimunnaru nostettiin korvien taakse ja sen avulla luotiin kevyt paine niskaan. Paine hellitettiin heti, kun hevonen laski päätään. Tätä jatkettiin kunnes alahuuli raapi maata. Kun hevosen pää on alhaalla, se rentoutuu ja luovuttaa vastuun ihmiselle. Ihmisen on parasta olla luottamuksen arvoinen ja torjua kaikki hevospaistille pyrkivät.

Toinen tapa, jolla lujitimme ihmisen asemaa oli peruutus. Se tehtiin ottamalla riimunnarusta heti leuan alta kiinni pikkurilli ylimpänä. Riimuun luotiin painetta liikuttelemalla kättä kevyesti sivulta toiselle. Kun hevonen nosti painoa etuseltaan aikoen astua taakse, paine poistettiin heti.

Teijan keinot tepsivät: Dingo heräsi kuuntelemaan toiveitani ja nuoren uratykinkin ilme muuttui huomattavasti. Johtaminen on oleellinen osa normaalia hevosarkea ja jopa Kauppalehden mukaan hevosihmisistä kasvaa johtajia. Minä aion lisätä ansioluettelooni hevosharrastuksen sekä lajienväliset johtajuus- ja viestintäkoulutukset. Jo on kumma, jos ei ura kohene.

Kuka liikuttaa kenen jalkoja

Kuka liikuttaa kenen jalkoja

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 12 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Harjoitukset, Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , , ,

Kouluradalla yli esteiden

Sunnuntaina huomasin karistaneeni viime kaudella riivanneen päänsisäisen ongelmani: esteisiin kompuroimisen kouluradalla. Henkisiin esteisiin. Jokainen epäonnistuminen (joita riittää) veti vielä viime kesänä koko toiminnan totaaliseen lukkoon, aiheuttaen lisää virheitä ja hävittäen viimeisetkin mahdollisuudet onnistumiselta. Mutta ei enää!

Tällä kertaa Dingo erehtyi lajista pahan kerran. Se kuvitteli kouluratsastuksen olevan taistelulaji ja kärpänen sen taistelukumppani. Erinäiset taisteluliikkeet aiheuttivat muutaman näyttävän rikon, mutta kuski oli tällä kertaa cool. Taistelujen erätauolla esitettiin ihan onnistuneita pätkiä, eikä jääty pyörimään henkisiin puomisekasotkuihin.

Kilpakaveri paukutti päähäni ennen radalle siirtymistä, etten saa keskittyä vain keskiraviin, joka on meille vaikea: se on vain yksi tehtävä muiden seassa. Näin on. Ja jokainen tehtävä arvostellaan kuitenkin erikseen. Jos joku tehtävä ei onnistu (yllättäen tai jo ennalta arvaten), se on parasta unohtaa ja siirtää huomio seuraavaan.

Taistelu: Dingo vastaan kärpänen, erä 2Taistelu unohdettu

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kouluradalla yli esteiden

Kirjoittanut : 9 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Henkinen valmennus, Hevoset, kouluratsastus

 

Avainsanat: , , ,

Horsemeditaatio

Aion perustaa uuden lajin, horsemeditaation. Sain inspiraation, kun minulle ensin lähetettiin linkki horsebic-videoon ja samalla viikolla törmäsin vielä horse boarding-artikkeliin. Lisäksi haluan edes jonkun hevoslajin, jossa voin heti sanoa olevani loistava. Onko laji sitten ratsastustehtävien harjoittelua mielen voimalla vai mietiskelyä hevosvoiman vahvistamana. Ehkä molempia?

Ruuhkavuodet rajoittavat armottomasti aikaa niin harrastukselta kuin perheeltäkin, mutta horsemeditaatio tulee ja pelastaa. Väistöjä ja siirtymisiä voi harjoitella mielen avulla kahvipöydässä, kävellessä tai vaikkapa nukkuessa. Pitää vain heittäytyä mielikuvituksen valtaan ja kuvitella harjoitus pienintä yksityiskohtaa myöten. Kokeilin horsemeditaatiota myös autolla ajaessa: ei kannata. Ajamiseen pitää kuitenkin keskittyä hiukan enemmän kuin pullan pureskeluun.

Rankan työpäivän jälkeen horsemeditaation voi valjastaa toisenlaiseen käyttöön. Mene karsinaan, mene suoraan karsinaan kulkematta ilmoitustaulun kautta. Vedä henkeä. Rauhoitu. Ole hiljaa, keskity hevosvoimaan ja voimaudu.

Nyt pitää vain perustaa lajille oma seura, hakea rahoitusta, rakentaa nettisivu ja kehittää valmennustoimintaa. Lajin esittelyvideo onkin jo onneksi olemassa. Nyt pitänee kiiruhtaa Dingon luo voimautumaan, jotta selviytyy perustamisurakasta.

Sweet Dingo

Hevosvoimaannu

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Horsemeditaatio

Kirjoittanut : 6 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset

 

Avainsanat:

Valmennusten välissä

Kun motivaatiotaso ylittää moninkertaisesti taitotason, valmennusten välissä tapahtuu paljon. Ja pitääkin tapahtua. Oma harjoittelu ja mietiskely nitovat valmennusten opit jokapäiväiseen toimintaan ja taitotaso nousee. Ja motivaatio venyy vähintään samassa tahdissa.

Itse yritän järjestellä aivosoluni uudelleen jokaisen valmennuksen jälkeen: poimin yhden tai kaksi asiaa, joihin keskityn ennen seuraavaa valmennusta. Korjattavia asioita on vähintään 50 200, joten valinta on vaikeaa. Onneksi osaava valmentaja hallitsee valintaprosessin ja ohjaa huomioni oikeaan suuntaan.

Usein katselen myös isännän kuvaamia kauhuelokuvia valmennuksista. Ne antavat arvokkaita vinkkejä silmien kautta oppivalle. Videoita katsellessani koitan keskittyä ongelmien ratkaisuun, en niissä piehtaroimiseen. Jos katson videot hidastettuna, varaudun kuitenkin nenäliinalla ja lohtusuklaalevyllä ihan vaan siltä varalta, että positiivisuusmittari näyttäisi punaista.

Vaikka ratsastus perustuukin pitkälti tuntemiseen, lukeminen auttaa monen asian ymmärtämisessä ja antaa ideoita ongelmien ratkaisemiseen. Minulla on parhaillaan työn alla Hempflingin Dancing with Horses sekä Kyran suosittelema Who Moved My Cheese (joka ei varsinaisesti ole hevoskirja). Seuraavaksi pitäisi tilata Kottasin On Dressage.

Siinä vaiheessa, kun menen valmennuksesta valmennukseen ilman, että välissä tapahtuu mitään, siirryn takaisin puskaan ja laitan valmennuksiin varatut lantit ratsastussaappaan varteen.

Hevoskirjallisuus kiinnostaa kattia kanssa

Hevoskirjallisuus kiinnostaa kattia kanssa

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Valmennusten välissä

Kirjoittanut : 2 toukokuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset, kouluratsastus

 

Avainsanat: , ,

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: