RSS

Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2011

Rakas nyrkkeilysäkkini

Dingon lihaskalvot olivat vielä pari viikkoa sitten piukeat, kuin tukkahevarin housut. Kuulemani mukaan kehonrakentajilla on samantyyppisiä ongelmia ja jotkut hoitavat piukeuden pois kirurgin avulla. Itse en edes viitsinyt kysyä klinikalta onnistuisiko lihaskalvojen löysentäminen ensi viikolla, vaan aloin hierojan neuvojen mukaan hakkaamaan hevostani.

Hakkaamiseen käytetään nyrkkejä. Voimaa nyrkkeilyssä ei saa käyttää ja ranteet on säilytettävä rentoina, jotta paukuttelu aiheuttaisi maksimaalisen värähtelyn (tuhdimmilla hevosilla hyytelöefektin). Paukuttelen Dingon ylälinjan, takaosan ja kaulan läpi ennen ja jälkeen liikutuksen.

Nyrkkeily vaikuttaa hierojan mukaan positiivisesti lihaskalvoihin. Kuinka? En muista. Kuvittelisin, että nyrkkeily pehmentäisi kalvoja ja auttaisi niitä näin sopeutumaan lihasten kasvuun. Oikeastaan minulle on yhdentekevää mitä nyrkkeily tekee, kunhan se auttaa (kyllä, on auttanut). Nyrkkeilyharrastus saa laajaa kannatusta myös perheeltäni. Poikani katseli vierestä Dingon hoitoa ja kysyi: ”Äiti, voitko sä hakata muakin? Näyttää kivalta.”

Hevosen hakkaamista rennoin rantein (jäykin hartein)

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Rakas nyrkkeilysäkkini

Kirjoittanut : 31 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevoset

 

Avainsanat: ,

Sir Dingo, vesiklosetin valtias

Dingo kuuluu sivistyneiden sir-hevosten salaseuraan. Muutama jäsen tosin on leidi. Yksi leideistä, Huulio Harppu, säveltää upeita teoksia (kts. livetaltiointi viimeisimmältä keikalta) ja tallin mecklenburg-duon toiminnot vaatisivat täysipäiväistä (ja täysipäistä) dokumentoijaa.

Dingo on niin sivistynyt, että se on keksinyt uusia käyttötarkoituksia yksiössään oleville tavaroille. Suolakivi on sen lintulauta. Tosin lintujen vierailujen jälkeen kiveä ei tulisi mieleenkään nuolaista. Ruokakaukalon tarkoitus on Dingolle selvä, mutta juoma-automaatti on sen mielestä vesiklosetti. Kun juoma-automaattia katsoo, se tosiaan näyttää pieneltä siniseltä wc-pöntöltä. Paino sanalla pieneltä. Se sopisi ehkä sir-ponien päiväkotiin, mutta Dingon asiointi ei siihen sovi.

Valitettavasti vesiklosetista puuttuu erääs oleellinen osa, nimittäin järeämmän puoleinen poistoputki. Ehkäpä sille pitäisi laittaa nurkkaan vesisanko, jotta riittävä nesteen saanti olisi varmistettu silloin, kun vesiklosetti on täynnä. Dingon tuntien se kuitenkin pesisi siinä vain etukavionsa ennen ruokailua ja odottaisi, että tarjoilija toisi hänen jäävetensä jalallisessa lasissa sitruunaviipaleella koristeltuna. Tai sitten se asioisi siihenkin. Tarkemmin ajatellen Dingo ei ehkä olekaan sivistynyt sir-hevonen vaan ihka oikea Gustav de Pasqual.

Vesiklosetti

Vesiklosetti - ilman poistoputkea

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 28 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , , ,

Lempiharjoituksia 3/200 000: Avotaivutuksia parilla voltilla

Lempiharjoituksia 3/200 000: Avotaivutuksia parilla voltilla

Kun haluaa hevosen kevyeksi kuin talitiaisen (joka ei ole nauttinut liikaa talia) tai keskittyneeksi kuin buddhalaismunkin, on aika esittää sille avotaivutus parilla voltilla: ratsastaja juoksee kauniissa kaaressa kädet avoimina maneesin keskelle, heittää voltin etuperin ja toisen takaperin. Sen jälkeen pyydetään hevosta toistamaan kavioeläinversio liikesarjasta.

Pitkän sivun alussa tehdään voltti. Uralle palattaessa säilytetään asetus ja taivutus, ja jatketaankin avossa uraa pitkin. Jos on niin onnellisessa asemassa, että uran päässä on peili, voi kätevästi tarkistaa onko silinteri suorassa. Samalla voi vilkaista kulkevatko hevosen jalat oikeasti kolmea uraa vai onko se tyytynyt vain kääntämään kaulaansa. Pitkän sivun loppupuolella pyöräytetään taas voltti, jonka jälkeen voi sitten vihdoin suoristaa hevosen.

Sorrun tähän harjoitukseen usein, koska se tarjoaa oikotien onneen. Harjoituksen toistaminen pari kertaa suuntaansa auttaa Dingoa astumaan syvemmälle alleen ja kantamaan itseään paremmin. Paremmin ei ole synonyymi täydelliselle, mutta suunta on oikea 🙂

Avotaivutus volteilla

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Lempiharjoituksia 3/200 000: Avotaivutuksia parilla voltilla

Kirjoittanut : 23 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Harjoitukset, Hevoset, kouluratsastus, Ratsastus

 

Avainsanat: , , ,

Haavanhoidon A, B, C, D ja E

Dingo on ollut paikattavana viimeisen kuukauden aikana yhtä usein kuin purukumista valmistettu kuumailmapallo. En usko, että Dingon pintamateriaalissa on mitään vikaa, mutta pojilla on yliannos kevättä putkiaivoissaan.

Haavanhoitoon on tullut perehdyttyä oikein kunnolla ja monenlaista on testattu. Koko toiminnan A ja B on kuitenkin se, että haava puhdistetaan esimerkiksi pesubetadinella ja vedellä. Ja C on se, että puhdistus tehdään kunnolla. Ei paineita, mutta jos tässä mokaa, niin voi varautua jonkinmoiseen tulehdukseen (tosin siihen voi varautua varmuuden vuoksi joka tapauksessa).

D on aine, joka estää bakteerien ylivallan haavassa puhdistusten välillä. Tähän käy esimerkiksi Bacibact-puuteri. Tämän aineen kanssa ei kannata pihtailla. Sitä annostellaan haavaan 1 ml – 1 dl haavan koosta riippuen. Tosin jos tarve lähenee desiä, kannattaa pirauttaa henkilölle, jolla pysyy neula, lanka ja puudutusaineruisku kädessä.

Lopuksi tarvitaan E niin kuin laastari. Haavan pitäisi pysyä puhtaana koko ajan, mutta jos haavoittunut seisoo surutta turpeessa, kurassa ja ulosteessa, raajojen alaosiin ilmestyneiden haavojen puhtaanapito muuttuu haastavaksi. Minulle esiteltiin tällä viikolla suihkutettavia laastareita, mm. tervalaastari. Älyttömän käteviä! Tosin olen varmuuden välttämisen torjumiseksi kietaissut päälle vielä paksun taitoksen ja putipuhtaan pintelin.

Tarpeeksi haavanhoitoa harjoteltuani arvelin, että poikien on parempi ottaa kevyt hajurako. Monsieur Petit Homme jäi poikien leikkikentälle ja sir hokinreikä, alias Dingo, siirtyi naapurin kaveriksi. Aika näyttää mentiinkö ojasta valtamereen.

Dingo ja esimerkki haavereista

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Haavanhoidon A, B, C, D ja E

Kirjoittanut : 21 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevoset

 

Avainsanat: , , ,

Penkin alla, osa II

Kun hevosella on yhtä paljon lihaksia kuin Luonnontieteellisen museon luunäyttelyn vetonaulalla, jotain on tehtävä. Mutta mitä ja millä tavalla? On helppo mennä harhaan ja treenata hampaat irvessä kuutena päivänä viikossa. Lopputulos voi kuitenkin olla varsin ikävä. Mitä jos itse aloittaisi treenaamaan voimamieskisoihin tavoitteena mitalisija MM-kisoissa kuukauden päästä? Realistista?

Itse olen hankkinut kaikki hevoseni (ja aviomieheni) heikossa lihaskunnossa (älä kysy miksi). Dingo on kuitenkin ensimmäinen, jonka lihakset reagoivat harjoitteluun kipuilemalla. Selän lisäksi myös vatsa oli herkkä. Kun virtsatientulehdus oli virtsa- ja verikokein suljettu pois, eläinlääkäri totesi vatsalihaksissa rasitusvamman. Samaan aikaan, kun moni epäili satulan sopivuutta (tarkistettu, istuu hyvin), aloin itse pohtia harjoittelun sopivuutta.

Kaivoin muistini perukoilta osin itsestäänselviäkin periaatteita, joita olin aikaisemmin noudattanut. Kokosin ajatukset kasaan ja jaoin ne kaikkien Dingon kanssa toimivien kanssa:

  1. Aina kunnon alku- ja loppuverryttely, joiden aikana hevonen ratsastetaan eteen-alas.
  2. Selkälihaksia kasvatetaan ratsastamalla matalassa muodossa.
  3. Hevosta kootaan vain pienissä pätkissä ja välissä päästetään liikkumaan vapaammin.
  4. Harjoitusten välissä kävellään aina pitkin ohjin ja muutenkin huolehditaan, ettei hevonen jännity.
  5. Hankitreeniä tehdään vain pienissä pätkissä (n. 5 minuuttia kerrallaan, aikaa nostetaan asteittain). Välissä käydään kovalla pohjalla.
  6. Viikko-ohjelmaan sisällytetään myös pari pitkää maastokävelyä, ei pelkkää tehotreeniä.
  7. Lihaksia huolletaan hieromalla ja venyttelemällä.
  8. Ruokaan lisätään B-vitamiinia ja magnesiumia.

Lista ei ole tyhjentävä (saa laittaa lisää vinkkejä 🙂 ), mutta näiden avulla Dingon selkäkivut helpottuivat. Vatsalihaksetkin ovat jo paremmassa kunnossa, mutta vielä tarvitaan hierojaa.

Usein sanotaan, että kypärä on ratsastajan varusteista tärkein. Sanoisin kuitenkin, että mikäli kypärä on asemoitu oikein, vielä tärkeämpi varuste löytyy kypärän sisältä.

Dingo maaston jälkeen 2011

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Penkin alla, osa II

Kirjoittanut : 16 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevosen omistaminen, Ratsastus

 

Avainsanat: , , , , ,

Penkin alla I

Ennen hevosen omistamisen autuutta, vuonna 15-1 BS (Before Sepi) kuvittelin, että yhdelle hevoselle riittää yksi satula ja sekin valitaan värin perusteella. Sepin aikaan kuvittelin, että osasin itse sovittaa satulan, mutta sittemmin olen päässyt siitäkin harhasta.

Kun Dingo tuli meille, tarkistutin olemassa olevan eliittipenkkini sopivuuden ammattilaisella, Heli Melinillä. Eliittiratsastajana olin osannut tunnistaa eliittihevosen jo eliiittiperstuntumalla, sillä satula istui Dingolle hyvin ja siinä oli sopivasti kasvunvaraa. Siispä vain lihaksia kasvattamaan!

Harjoittelun myötä selkään ilmestyi pienehkö lihaksisto. Valitettavasti selkä kävi samoihin aikoihin araksi ja moni arveli satulan jääneen kapeaksi. Pohdin vaihtoehtoisia syitä selkäkipuihin, mutta halusin kuitenkin varmistaa satulan sopivuuden. Heli hurautti taas apuun punaisella pakettiautollaan ja totesi helpotuksekseni, että satula sopi yhä.

Selkäongelmat helpottuivat, kun kiinnitimme huomiota tiettyihin asioihin harjoittelussa (käsitellään pian). Kaviosääntönä voisi kuitenkin todeta, että peili ja 15ml malttia kolme kertaa päivässä toimivat. Niillä saa lääkityksi monenlaisia ongelmia, myös penkin alla.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 14 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , ,

Puhu equusta

Dingo ei tietääkseni juorua tarhakaverinsa kanssa naapurin kävelytyylistä tai valehtele minulle mielialastaan. Se on natiivi equus-kielinen valioyksilö ja puhuu äidinkieltään suoraan ja selvästi.

Koska toistaiseksi en ole törmännyt yhteenkään hevoseen, joka puhuisi hyvää suomea, olen päättänyt vahvistaa omaa equus-kielitaitoani. Moni hevosihminen ymmärtää auttavasti hevosen kieltä, mutta kuinka moni osaa puhua sitä? Veikkaan, että B2-tason kielitaito löytyy yllättävän harvalta. Kun kielitaito loppuu, syntyy väärinkäsityksiä. Tästä syytetään luonnollisesti hevosta ja otetaan käyttöön raskaan sarjan elekieli.

Haaveilen siitä päivästä, kun osaan puhua equus-kieltä sujuvasti. Harmikseni kansalaisopistot ja kielikeskukset tarjoavat kyllä unkaria ja latinaa, mutta ei equusta. Ei, vaikka natiiveja kielenpuhujia on SRL:n mukaan maassamme n. 75 000, eli huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi saamelaisia. Ainut ratkaisu ovat tilauskoulutukset, joihin aion osallistua ahkerasti.

Lisäksi meillä on Dingon kanssa sellainen each one teach one ohjelma: minä opettelen kuuntelemaan ja puhumaan equusta, Dingo kertoo onnistuinko. Minä taas pyrin opettamaan Dingolle suomea: tule muru, väistä rakas, nosta kulta. Palaute on rehellistä 🙂

Sweet Dingo, natiivi equus-kielinen

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Puhu equusta

Kirjoittanut : 10 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , ,

Psst, psst, wannabe-hevoskuiskaajalla on asiaa

Olen jo kauan halunnut päästä kuiskailemaan kavioeläimille herra Robertsin oppien mukaisesti. Lauantaina otin ensimmäiset haparoivat askeleeni hevoskuiskaajana Keski-Suomen Montyn, Teija Sillgrenin, pyöröaitauskurssilla.

Olen käyttänyt lukemattomia tunteja tavaten equus-kieleen liittyviä teorioita. Väistämättä olen törmännyt myös kritiikkiin. Esimerkiksi Kruegerin ryökäle on horjuttanut uskoani arvelemalla artikkelissaan Behaviour of Horses in the “Round Pen Technique”, että pyöröaitausharjoittelu perustuisikin vain hevosen haluun välttää jahtausta.

Kurssille osallistui 6 hevosta omistajineen. Jo ensimmäinen sessio haihdutti epäröintini teorian suhteen. Hevonen luki kouluttajan eleitä vaivatta: Käänsi ympyrällä suuntaa kouluttajan muuttaessa hieman vartalonsa asentoa ja näytti nopeasti kaikki odotetut merkit (korvan lukitseminen kouluttajaa kohti, imeskely ja pään alas laskeminen). Lopuksi se seurasi kouluttajaa kuin puudeli.

Pyöröaitauksessa hevosista paljastui yllättäviä asioita: yksi arveli syövänsä kouluttajan, yksi arveli kouluttajan syövän sen, kaksi arveli olevansa sirkusnäytöksessä, yksi haukotteli leukaperänsä lähes irti ja yksi paljasti olevansa oikeasti 24- eikä 4-vuotias. Dingosta paljastui astronautti. Aluksi se viihdytti yleisöä hienoilla rodeopukeilla. Kun se tyytyi juoksemaan normaalisti, sen pää oli pilvissä ja ajatukset avaruudessa. Tällainen omaan maailmaan vetäytyminen on kuulemani mukaan tyypillinen itsesuojelukeino kiertolaisille ja tuntihevosille. Onneksi Dingo rentoutui harjoittelun edetessä ja join up onnistui. Kotiläksyksi saimme hilata nuppia alas ja ajatukset tähän maailmaan.

Teija vahvisti ajatuksiani siitä, että pyöröaitaustyöskentely perustuu hevosen kieleen, ei jahtaamiseen. Pyöröaitauksessa voi kuitenkin toimia monella tavalla, aivan kuten tallissa tai hallissa. Toivottavasti kriitikotkin ottaisivat tämän huomioon. Minä olen entistä innostuneempi wannabe-hevoskuiskaaja ja lasken jo öitä pyöröaitaustyöskentelyn jatkokurssiin 🙂

Sweet Dingo

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 8 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevoset

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Lempiharjoituksia, osa 2/200 000: jyrkkiä väistöjä

Jos Dingo olisi ihmisurheilija, se olisi murtomaahiihtäjä. Maan vetovoimalla ja sen kavioilla on kovin läheinen suhde. Tai ehkä Dingolla on liian painavat kengät. Joka tapauksessa olen päättänyt vierottaa kaviot maan tiukasta otteesta ja esitellä Dingolle sellaisia lajeja, kuin voimistelu, koripallo ja kolmiloikka.

Lähtökohtana uusien lajien omaksumiselle on saada takaset koukistumaan lonkasta saakka. Tätä olemme harjoitelleet erilaisin väistöin, avoin ja suluin. Yksi tehokkaimmista treeneistä on ollut ympyrällä tapahtuva väistöharjoitus. Ensin siirrytään jyrkkään, ympyrän uran suuntaiseen väistöön käynnissä tai ravissa. Väistö tehdään sisäistuinluulla ja sisäjalalla vaikuttaen, huolehtien, että hartialinja säilyy suorana kuin poliitikon moraali. Väistöä mennään noin 1/4 kierrosta. Sen aikana huolehditaan, että takaosa polkee aktiivisesti ristiin eivätkä jalat vain raahaudu toistensa perässä kevyesti yhteen kolisten.  Väistöstä siirrytään suoraan reipashenkiseen raviin tai laukkaan. Ravista tai laukasta siirrytään taas suoraan väistöön. Harjoituksen alussa kuskin aivoillekin saattaa tulla hiki.

Tämä jumppa on ehkä minun suosikkini, mutta Dingo tekisi mieluummin jotain kevyempää, kuten hiihtäisi. Uskon kuitenkin, että sen takaosan vahvistuessa voimistelukin alkaa maistumaan 🙂

Dingo näyttää kieltään

Tätä mieltä Dingo on voimistelusta

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Lempiharjoituksia, osa 2/200 000: jyrkkiä väistöjä

Kirjoittanut : 3 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Harjoitukset, Hevoset, kouluratsastus, Ratsastus, Siirtymät, Takaosan aktivointi

 

Avainsanat: , , ,

Hevosellinen, huolellinen

Hevosharrastus on sairaus. Ensin hevoskärpänen (hirvikärpäsen viekas eno) vaanii puun takana ja pääsee puremaan pahaa aavistamatonta normaalia ihmistä. Ja kas, tauti muhii ja oireet ilmaantuvat. Normaali ihminen alkaa hitaasti, mutta varmasti muuttua hevosihmiseksi.

Taudin alkuvaiheessa hevosten ihailu lehdistä saattaa riittää. Sitten on päästävä tallille hoitelemaan muiden hevosia, ihan vähän. Kun tallin lattioiden lakaisu ja lannan lastaaminen ei enää riitä, tauti on edennyt jo vakavalle tasolle. Tulee pakko-oireita. Ilmaantuu voimakas tarve liikkua yhdellä hevosvoimalla paikasta A (talli) paikkaan B (lenkin ääripää) ja sieltä taas takaisin paikkaan A. Ajan kanssa pakko-oireet pahenevat ja halutaan joku huutamaan neuvoja, kun kierretään hevosvoimalla kehää. Kun halutaan oma hevonen, peli on jo lopullisesti menetetty.

Erään lastenlehden perustaja määritteli taudille nimen hevoshulluus. Jestas, kuinka oikeaan tuo osuukaan! Jos olisin järkevä harrastaisin vaikka satubalettia ja laskuvarjohyppyä (tai niiden yhdistelmää), en hevostelua. Viikon sisään olen kuskannut klinikalle ensin pissanäytteen ja sitten verinäytteet – turhaan. Lisäksi Dingo on hankkinut impparin (jo parantunut) ja koittanut hypätä kaksimetristen aitojen yli toiseen tarhaan säikäyttäen kaikki paikalla olijat kaatumalla istualleen lankojen sekaan. Hevoseton on vanhan sanonnan mukaan huoleton. Onko hevosellinen sitten huolellinen?

Dingo haaveilee

Kuitenkin kaiken huolen arvoinen 🙂

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hevosellinen, huolellinen

Kirjoittanut : 1 maaliskuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen omistaminen, Hevoset

 

Avainsanat: , ,

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: