RSS

Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2011

Metsään meni päin seiniä

Olen jo niin hyvä tuuppari, että minulle pitää kehittää erityishaasteita. Niinpä Päivi ”encyclopedia istuntanica” Kvist pyysi minua ratsastamaan silmät kiinni. Vapise Anky! Kun minulle selvisi, että silmien sulkemisella pyrittiinkin vain saavuttamaan rentoutunut tila, olin musertunut.

Tuolloin olin työviikon päätteeksi jännittynyt ainakin 300 kohdasta. Lompsimme silmät kiinni suurella ympyräneliökolmiolla samalla, kun jännitin ja rentoutin yhden lihaksen kerrallaan. Harjoitus oli toimiva, mutta maneesi hiukan liian pieni. Hitaasti, mutta varmasti jumit aukenivat sekä mielestä että kehosta, ja oli mahdollista aloittaa varsinainen ratsastus.

Rentous on tärkeä lähtökohta kouluratsastukselle. Jos ihminen on jännittynyt, hevonen on jännittynyt. Jos hevonen on jännittynyt, sen takaosa ei toimi kunnolla, oppimista ei tapahdu ja pahimmassa tapauksessa hevonen kipeytyy. Jännittyneenä on aivan turha treenata. Silloin voi hevon suunnata vaikka  kuuseen ja koittaa jättää jännitykset männikköön.

Dingo murunen

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Metsään meni päin seiniä

Kirjoittanut : 24 helmikuun, 2011 Kategoria/t: Harjoitukset, Henkinen valmennus, Hevoset, Istunta, kouluratsastus, Ratsastus

 

Avainsanat: , ,

Lempiharjoituksia, osa 1/200 000: siirtymiset askellajin sisällä

Kun ratsastettavaksi on osunut valikoima hevosia, joiden takapäällä on ollut tapana jäädä treenin ajaksi talliin, alkaa väkisinkin ymmärtää talliin jääneen osan merkityksen. Gorpilahden gurun, Helkyn, ansiosta niksivarastoni on pullollaan harjoituksia, joilla koko hevonen saadaan kerralla maneesiin.

Yksi lempiharjoituksistani on siirtymiset askellajin sisällä, vuoroin jokaisessa askellajissa. Ensin pyydän Dingoa liikkumaan niin pitkällä askeleella, kuin se suinkin pääsee. Kun se liikkuu ilman hoputusta, pyydän sen lyhentämään askelta aivan minimiin. Jos se rikkoo, pyydän sen liikkeelle heti tuossa hiivintävauhdissa. Kun ääripää on saavutettu, tykitetään taas eteen. Ääripäissä ei viivytä koskaan kauaa eikä harjoitusta toisteta päivittäin.

Yleensä tämän harjoituksen jälkeen Dingon moottori toimii: se polkee alle kuin vanha Singeri ja tuntuu pehmeältä kuin pupu pumpulipussissa. Kuten Björs askellajeista kertovassa artikkelissaan toteaa, siirtymiset askellajien sisällä tekevät liikkeistä joustavampia ja lennokkaampia.  Tavoitteeni on, että Dingon takaosa vahvistuisi, liikeskaala laajenisi ja saisimme lisättyä liikkeisiin ripauksen näyttävyyttä. Kyllä Dingosta sellainen köyhän naisen Totilas saadaan 😉

Sweet Dingo talvella 2011

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Lempiharjoituksia, osa 1/200 000: siirtymiset askellajin sisällä

Kirjoittanut : 21 helmikuun, 2011 Kategoria/t: Harjoitukset, Hevoset, kouluratsastus, Ratsastus, Siirtymät, Takaosan aktivointi

 

Avainsanat: , , , , ,

Henkisesti rasittavaa epäliikuntaa?

Ratsastuksella ei yläasteen liikunnanopettajani mukaan ole mitään tekemistä urheilun kanssa. Lihakset saavat ihanasti levätä, kun hevonen juoksee puolestani. Mutta sitten on se henkinen puoli. Kun hevonen juoksee puolestani kouluradalla, minua jännittää millaisen prosenttilukeman se saa juoksustaan palkinnoksi. Ja hevostani jännittää, kun selässä istuu tärisevä suolapatsas. Joskus minua saattaa jännittää myös metsästä eteen loikkaava koira tai vastaan rymistelevä kuorma-auto. Ratsastus on siis henkisesti rasittavaa epäliikuntaa.

Luin joululomalla Eerika Häkkisen kirjan, Pieni kauhukauppa. Opus keskittyy mielikuvaharjoitteluun ja tarjoaa neuvoja mm. sykkeen hallintaan jännittävissä tilanteissa. Mieleenpainuvin kehotus oli miettiä lehmiä. Niinpä! Mikä sen levollisempaa, kuin pellolla märehtivä lehmä. Jos vielä keksisi mitä lehmä miettii, niin pääsisi rentouden alkulähteille.

Kokeilin Häkkisen metodia, kun maastokaverimme tykitti kotiin kesken matkan. Hetkellisesti jo rasitti henkisesti, mutta onneksi muistin lehmät. Ayrshiret mielessäni pääsimme Dingon kanssa turvallisesti kotiin.

Vaikka tietyt hevosteluun liittyvät tilanteet aiheuttavatkin ajoittain ahdinkoa, ratsastus toimii henkisenä valmentautumisena elämään. Ilman hevosta olen aavistuksen kireä. Mieheni sanoin: ”Onhan se kallista, mutta on se sen arvoista”. Kun elämä nostattaa verenpainettani, mietin Dingoa, en lehmiä.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Henkisesti rasittavaa epäliikuntaa?

Kirjoittanut : 17 helmikuun, 2011 Kategoria/t: Henkinen valmennus, Maastoilu, Ratsastus

 

Avainsanat: , ,

Kurveja ja täyskäännöksiä

Koska olen viimeiset 1,5 vuotta räpiköinyt määrätietoisesti kategoriasta ammattimainen puskaratsastaja kategoriaan kouluratsastelija, olen ehtinyt kohdata erilaisia valmentajia, hevosia ja opuksia. Mutkaisen matkan varrelta voi kuitenkin erottaa selvästi tiettyjä käännekohtia tai oikeammin kurveja ja täyskäännöksiä, jotka ovat muuttaneet ratsastustani ratkaisevasti positiivisempaan suuntaan.

  1. Kesä 2009. Edesmennyt jättiläinen, Rellu, alias Grenoble. Rellun selässä sain yli 20 harrastusvuoden jälkeen vihdoin kokea, miltä ratsastuksen pitäisi tuntua. Rellua ajattelen joka kerta, kun jossain viitataan Kyran kommenttiin siitä, ettei kellekään oikeastaan voi kuvailla mille mansikkajäätelö maistuu, vaan sitä pitää päästä itse maistamaan.
  2. Syksy 2009. The Master of the Universe, Helkky Pakarinen, käänsi selkärankani alaosan mummonankkamaisesta pyrstöyritelmästä niin, että istuinluut osoittavat hevosen lapoja kohti. On muuten aika paljon mukavampaa sekä ratsastajalle että hevoselle.
  3. Talvi 2010. Tietosienimäinen ystäväiseni Päivi Kvist kesytti vimmajalkani, madalsi painopistettäni noin metrin ja huomautti, että hevosen takajalat nousevat maasta vuorotelle, ei tasatahtia. Ja hevonen kiittää.
  4. Talvi 2010. Dingo. Se kertoo, milloin teen oikein ja tekee juuri kuten pyydän. Jos teen oikein, se tekee oikein. Jos istun oikein, se liikkuu oikein. Opetusmestari on vähättelyä. Dingo on professori.

Tässä siis vain suurimmat kurvit. Edistymisen tie on ehkä kiemurainen, mutta kiinnostava. Ja loputon 🙂

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kurveja ja täyskäännöksiä

Kirjoittanut : 14 helmikuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset, kouluratsastus, Ratsastus

 

Avainsanat: , ,

1+1=täh?

En ole koskaan pitänyt itseäni matemaattisesti lahjakkaana, mutta nyt olen varma, että olen sillä saralla täysin lahjaton: En huomaisi edes laskutoimituksen olemassaoloa, vaikka se kävelisi eteeni ja esittelisi itsensä.

1 Dingo on jo jonkin aikaa arkonut harjatessa vatsansa takaosaa, mutta en ole kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Viimeaikoina se on saattanut potkia vatsan alle, kun harja on osunut tiettyyn kohtaan. Dingo ei ilkeyttään potki mihinkään suuntaan, joten olen tutkiskellut asiaa monta kertaa. Nyt vatsan takaosaan lähelle takajalkoja on ilmestynyt kaksi isoa pattia.

+

1 Dingolla on ollut tapana pissata joka ratsastuksen jälkeen varsin omalaatuisella tavalla, joka on ollut mielestäni lähinnä hupaisa. Se asettelee huolella etujalkansa Jyväskylän keskustaan ja takajalkansa Petäjävedelle. Kun se vihdoin on tyytyväinen asentoonsa, se lorottaa niin valtavan lammikon, että siinä voitaisiin vaivatta järjestää kirkkovenesoutukilpailut.

=

Soitin eläinlääkärille, jotta saisin selvitettyä ensin kuvaamaani oiretta. Eläinlääkärin ensimmäinen kysymys oli, onko hevosella ongelmia virtsaamisessa. Tällä kertaa ahaa-elämys oli tyrmäävä: Dingo-paralla on virtsatientulehdus ja minä olen katsellut oireita osaamatta yhdistää niitä toisiinsa. Kuinka laskutoimitus voikaan kuulostaa itsestäänselvältä sen jälkeen, kun joku kertoo oikean vastauksen.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa 1+1=täh?

Kirjoittanut : 11 helmikuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevosen omistaminen

 

Avainsanat: , ,

Kadonnutta eteenpäinpyrkimystä etsimässä

Viikonloppuna pompsahtelin hilpeänä puolelta toiselle Dingon selässä. Dingo harppoi vähintään yhtä iloisena lumisia teitä pitkin. Aivan kuin se olisi saanut jouset takaosaansa. Tarkistin. Mitään lisäosia ei ollut ilmaantunut.

Dingon eteenpäinpyrkimys oli hukassa sen saapuessa meille. Etsin joka paikasta, mutta en löytänyt. Ymmärrettävää sinänsä. En minäkään viitsisi jalkojani nostella jos olisin ollut maneesia 2-3 tuntia päivässä kiertänyt tuntihevonen. En ehkä liikkuisi ollenkaan ja saattaisin jopa kiukutella. Tarkemmin ajatellen, minut olisi myyty halvalla jo tuntihevosurani alkumetreillä, koska pääni olisi hajonnut tylsyydestä.

Koska Dingo on nyt herra yksityishevonen ja koska haluan treenata hevosella, joka liikkuu ihan itse, olen koittanut miettiä erilaisia tapoja eteenpäinpyrkimyksen parantamiseksi. Keinoja on löytynyt lukemalla, kokeilemalla ja viisaampia kuuntelemalla.

Alla on lista niistä yksinkertaisista keinoista, jotka olen itse kokenut toimivimmiksi heti sen jälkeen, kun hevoselle on varmistettu riittävät eväät ja lepohetket:

  • Pitkät ja rennot maastoreissut riittävän usein (uskallan väittää, että eteenpäinpyrkimys harvemmin häviää hevosilla, joiden viikko-ohjelmaan kuuluu riittävästi maastoilua). Maastolenkeillä jalka nousee ja mieli rentoutuu.
  • Hevosen herkistäminen avuille.
  • Riittävän pitkä alkuverkka.
  • Reippaat pätkät heti alkuverkan jälkeen.
  • Puomit tai pikkuesteet harjoituksissa (kouluharjoituksissa).
  • Hauskat ja vaihtelevat treenit.
  • Hevosen tahdin rikkominen pohkeella.
  • Huolehtiminen siitä, ettei käsijarru ole jäänyt päälle (ja sisäohjassa ei olla yhtään kiinni).
  • Huolehtiminen siitä, ettei kankkujarru ole päällä ja ettei puristeta reisillä.

Kun saan tuon letkeän menon siirrettyä lumisilta teiltä maneesiin, aion juhlia. Ja taidan palkita Dingon pitkällä maastoretkellä 🙂

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kadonnutta eteenpäinpyrkimystä etsimässä

Kirjoittanut : 8 helmikuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen hyvinvointi, Hevoset, kouluratsastus, Maastoilu, Ratsastus

 

Avainsanat: , , , ,

Ritarini ja uljas ruskea

Istuimme kynttilän valossa hienon ravintolan syrjäisessä nurkassa, nautimme rauhasta ja maistelimme meheviä pihvejä. En tiedä mistä muut pariskunnat juttelevat romattisella illallisella. Ehkä elämästä tai suurista haaveista? Oksaset puhuvat hevosista.

Tällä kertaa puhuimme isännän aloitteesta siitä, mitä hän voisi seuraavana päivänä harjoitella Dingon kanssa. Haa, isäntä on hurahtanut! Kun tapasimme, vanhemmillani oli pikkuinen talli. Tallissa asui pikkuinen ponini ja vähemmän pikkuinen hevoseni. Isäntä oppi nopeasti mitä tarkoittaa seurustelu hevosihmisen kanssa: on vain hyväksyttävä, että ajankäytön kannalta kauramopo on vähän niinkuin tyttöystävän toinen elämänkumppani. Pitää hyväksyä myös hevosiin liittyvä vieno tuoksu. Onneksi isäntä oli silloin niin ihastunut, että jätti hajut omaan arvoonsa ja osallistui reippaasti erilaisiin tallitöihin.

Tästä huolimatta minulle ei tullut mieleenkään, että 14 vuotta myöhemmin hän haluaisi ryhtyä harrastamaan ratsastusta. Hän suhtautuu harjoitteluun yllättävän tavoitteellisesti. Harjoitukset on mietittävä ja selitettävä tarkkaan etukäteen. Mitä tehdään ja miksi. Dingo kantaa ritariani kärsivällisesti. Sillä harjoittelu on kuulemma yhtä hurjaa, kuin jos harjoittelisi avantouintia kastamalla varpaan jäävesilasiin. Ratsastusvideonsa nähtyään tämä innokas aloittelija kuitenkin totesi pettyneenä: ”Mä luulin, että meidän meno olisi näyttänyt vähän uljaammalta”. Jatketaan harjoittelua, kyllä se uljaus sieltä vielä esiin kaivetaan 🙂

Isäntä-ja-Dingo

Isäntä on hurahtanut!

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 3 helmikuun, 2011 Kategoria/t: Hevoset, Ratsastus

 

Avainsanat: , ,

Sweet!

Jos on innostunut vasta aikuisiällä treenaamaan kouluratsastusta ja ostanut monen kommelluksen jälkeen maailman parhaan hevosen, niin elämä täyttyy ahaa-elämyksistä. Hevosen oston yhteydessä suurin ahaa-elämys liittyi uuden kielen oppimiseen. Alla pieni ote hevosenmyynti-suomisanastoa/fraasistoa, joka kävi kovin tutuksi syksyn-talven 2010 aikana.

terve – ei ole käytetty ell tarkastuksessa
sopii perhehevoseksi – psyyke ei kestä tunti-/kisakäyttöä
sopivasti luonteikas – oikukas
vain asiantuntevaan kotiin – hierarkia aivan hukassa, vain ammattilainen pärjää tämän kanssa
ponimainen – oikukas
tammamainen – oikukas
orimainen – hankala
vähän jätkä – hankala
myydään elämäntilanteen muuttumisen vuoksi – halutaan muuttaa elämää mukavammaksi ja vaihtaa helpompaan hevoseen
suoritushevonen – jos pärjäät tämän kanssa, niin radalla saatat saada pisteitä
koulupainotteinen – jaloissa sanomista
estepainotteinen – ei osaa mitään, mutta jos tähtää esteelle oikein ja estekorkeus alle 50 cm niin pysyy useimmiten pystyssä.
myydään ratsuksi – ex-ravuri, jaloissa sanomista
kevyeen käyttöön – soveltuu terveytensä puolesta ehkä kevytmakkaraan

Kun olimme kolunneet puoli Suomea, kuvanneet useamman dokumenttielokuvan verran videoita hevosehdokkaista ja palanneet reissulta kerta toisensa jälkeen pettyneempinä, sain tärkeän tekstarin: jos pv yhtään kiinnostaisi, niin kaverin kaverilla olisi. Myytävänä tuon kaverin kaverin selkäongelmien vuoksi. Sopiva meidän käyttöön. Noin kahden sekunnin kuluttua juttelin tuon kaverin kaverin kanssa ja sovimme näytön heti seuraavalle päivälle. Ruuna ei ehkä hurmannut meitä ulkoisella olemuksellaan, mutta siitä huokui sitä jotain. Viisi minuuttia sen selässä istuttuani juttelimme jo käytännön järjestelyistä, homma oli eläinlääkärin tarkistusta vaille saletti! Dingo oli 13. hevonen, jota kävimme kokeilemassa. Se erottui massasta kuin porkkana sipuleista. Se oli meidän oloinen. Ihan meidän oloinen. Sweet 🙂

Uusi perheenjäsen

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Sweet!

Kirjoittanut : 1 helmikuun, 2011 Kategoria/t: Hevosen osto, Hevoset

 

Avainsanat: , , ,

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: